...oli tänään meillä talo täynnä. Mammatreffiseuraan liittyi tänään toinenkin naapurinäiti parikuisen tyttövauvansa kanssa. Seurueen kuopus olikin lapsista mallikelpoisin, kun kolme pojanviikaria pitivät melskeestä ja melusta huolen. Sisun päiväunet jäivät ennen visiittiä ehkä pikkuisen lyhyiksi, joten aivan skarpeimmillaan meillä ei oltu vieraiden saapuessa. Nukkumaan kuitenkin oli turha yrittää, kun oli paljon muuta katseltavaa kuin äidin naama. Alkuun Sisulla oli havaittavissa hieman vierastamista, kun itkunpurskahduksen aiheutti sekä toisen aikuisen että lapsen kasvot. Onneksi äidin syli tyynnytti nopeasti ja siitä käsin voikin sitten tutkiskella, keitä meille oikein yhtäkkiä ilmestyi. Kun toinen pieni kitisi tyytymättömyyttään, puhkesi Sisu myös tällöin itkuun - liekö tämä sitä empatiaitkua vai mitä?
Pienten tirsojen jälkeen Sisu saikin päiväateriansa ja se upposi ennätystahdilla, kun Sisun pää pyöri ympärillä viilettävien naapurinpoikien tahtiin ja suu aukesi automaattisesti lusikan lähestyessä. Paljon ei makuja maisteltu, vaan ruoka nielaistiin ja oltiin heti valmiina seuraavaan suulliseen: ihan kuin olisi pitänyt syödä nopeasti, ettei vaan mene mikään toiminta ohitse. Vieraiden lähdettyä olivatkin päivän toiset päiväunet viivästyneet jo puolitoistatuntia, mikä oli havaittavissa punaisista silmistä. Pian uni koittikin ja maittoi tunnin.
Iskän kanssa Sisu on viettänyt tänään laatuiltaa, kun ensin söivät miesporukalla (oikein miehenannoksen, voinen lisätä) ja surffasivat röyhtäystä odotellessa netissä katsellen Riemurasia-videoita (hyvää ajanviihdettä vauvalle...), kunnes lopulta päätyivät lukemaan Brion pehmokirjaa. Iskä yritti kovasti edetä kirjassa eteenpäin, mutta Sisu käänsi pontevasti aina takaisinpäin sivulle, jolla oli iso keltainen poro. Sille voi nauraa ja sitä katsella ties miten pitkään. Mahalleen kääntymistä on tänään harjoiteltu useaan otteeseen ja se saa aina ensin innostuneen kiljahduksen pääsemään Sisun suusta, mutta sitten iskee harmitus, kun hän ei pääse siitä asennosta minnekään ja seurauksena on tyytymätöntä kitinää. Silloin yleensä tarvitaan äidin apua selälleen kääntymiseen vain, jotta samantien voi jälleen kiepsahtaa mahalleen kiljahtaa, yrittää möyriä eteenpäin ja kitistä turhautumista. Ja...noidankehä on valmis.
Päivän viimeiset päiväunet lipsahtivat poikkeuksellisen myöhäisiksi, joten nyt Sisu sinnittelee vieläkin hereillä sängyssä. (Eilen hän muuten nukahti täysin itsenäisesti, eli näyttää siltä, että hiljaa hyvä tulee.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti