Kaivuri tuli ja meni ja teki meidän pation pohjatyöt kuntoon, nyt 100 neliötä pihaa odottaa mukulakiveystä ja jokainen kivi on asetettava paikoilleen käsin. Sisu riemuitsi koneista ja hyörinästä täysin rinnoin. Minua supistaa edelleen säännöllisesti päivittäin, joskus ei paljon muuta teekään. Pari viikkoa on mennyt kotona enemmän tai vähemmän vain istuskellessa/pötköttäessä. Raskaudessa 35 viikkoa tulee täyteen huomenna. Sisu kävi viime sunnuntaina markkinoilla isänsä sekä mummun ja pappan kanssa. Oli ratsastanut ponilla ja siitä on jaksettu kertoa juttuja joka päivä. Myös possujunan kyydissä oli ollut mukavaa. Äiti sai jättipussillisen lakua tuliaisiksi.
Sisu on viime aikoina villiintynyt lukemisesta. Barbapapaa luetaan joka ilta, kun siinä on se sillivikakin tai sikavilli, kuten Sisu villisikaa kutsuu. Hän myös itse omaksuu villisian hahmon joka ilta: "sikavilli menee kaakuun ja istä metsästää, sitten pestään hampaat". Samoin Hurja-Harri ja pullonhenki kuuluu suosikeihin. Parina viime iltana on pitänyt kuulla Vaahteramäen Eemeli -tarinoita. Tänä aamuna tosin aloin epäillä, josko niiden metkujuttujen kuuleminen on hyvä asia, kun Sisu hoitoon mennessä kertoi, että "Eemeli laittoi jahan (rahan) suuhun ja söi. Sitten sai pullaa." Niin sai. Mulle tosin tuli hoppu selittää, ettei rahaa oikeasti saa syödä, eikä siitä ainakaan saa pullaa. Sen sijaan pullaa voi joskus saada, kun syö kiltisti oikeaa ruokaa. Lopputulos: "Ei Veve syö jahaa."
Tällä viikolla on oltu vallan vaipatta kotona. Potalle Sisu ei suostunut ollenkaan, jos vaippa oli päällä, joten turhautuneena otin sen pois. Olin valmis moppaamaan pissaa vähän väliä. Mutta Sisupa kipittää potalle, kun pisu/kakkahätä iskee ja tekee asiansa sinne. Housut jalassa sama ei onnistu, sillä hätä ei odota housujen laskemista. Jääkaapin ovessa pitkään tyhjillään ollut pottatarrapaperi täyttyy kovaa vauhtia. Lupasin Sisulle bonuspalkinnoksi retken niin mieluisaan paikkaan, ettei tyyppi meinaa pysyä nahoissaan, kun asiaa ajattelee. (Jätin kertomatta, että retki oli suunnitelmissa muutenkin.)
Hoidossa Sisulla on menossa joku vaihe. Muita lapsia pitää ärsyttää tahallaan. Ottaa leluja kädestä ja roikkua kiinni. Äitiä ainakin ärsyttää moinen käytös. Kuulemma normaalia ja ohimenevää. Satunnaisia uhmapäiviä lukuunottamatta Sisu kuitenkin on edelleen hauskaa seuraa. Tosin uhma on kuukauden sisällä voimistunut niin, että nyt pahimpina päivinä lattialla makaava ja hysteerisesti raivoava pikku-ukko on normaali näky meidän kotonamme. Äidin pinna on kireällä jonninjoutavasta kitinästä. Mikään ei kelpaa ja välillä en jaksa edes yrittää keksiä, mikä porun saisi loppumaan. Uusi syy kun putkahtaa heti tilalle, kun entinen maailmojaravisteleva kriisi on ratkaistu. Aika on paras lääke, jos vaan möykkää kestää. Pitäisi ehkä laittaa korvatulpat. Toistaiseksi kuitenkin ihmisten ilmoilla ollaan oltu sopuisasti.
Vauvaa Sisu odottaa. Kiikuttaa sille leluja. Juttelee ja kertoo, että vauva nauraa hänelle. Tosin viikonloppuna totesi, että "vauva voisi jo vähän väistyä". Äidin sylinkaipuu oli suuri, mutta kun maha on tiellä. Kerroin, että kun vauva syntyy, pääsee taas lähemmäs. Samalla kuitenkin muistutin, että vauvan pitää silti olla paljon äidin sylissä. Vauva kuulemma voi olla äidin sylissä. Se menee myös istän sylyyn ja mummun sylyyn. Kysyin, meneekö se pappankin syliin. "Ei." Kukas sitten? "Veve menee pappan sylyyn." Joku syli on varattava vain itselle, tuumaa Sisu. Juteltiin me vauvan ruokailustakin. Sisu tietää hyvin, että "vauva juo tissimaitoa". Kysäisin ohimennen joku ilta, mistähän sitä tulee. "Äitiltä." Ja mistä vauva sitä juo? "Pullosta." Kun siihen totesin, että itse asiassa vauva juo maitonsa suoraan rinnasta, katsoi minuun hyvin hämmentyneen ja epäuskoisen näköinen Sisu. Sitten poika purskahti nauruun. Hekotti oikein isoon ääneen ja totesi "äiti höpsöttelee". Mitäköhän tästä tulee?
Tänään kävin neuvolassa. Paino laskussa - tai kai oikeammin voisi sanoa, että se on 28. viikon lukemissa. Viisi kiloa tähän mennessä. Verenpaine matala. Kohdunpohjan korkeus 30 senttiä, sentti vähemmän kuin Sisusta. Vauva on niin alhaalla, ettei alemmas kuulemma pääse, joten odotettavissa on joko: a) se jatkaa kasvuaan ylöspäin tai b) tilan loppuminen käynnistää synnytyksen. Pari viikkoa pitäisi vielä sinnitellä. Synnytyksen suunnittelukäynti on puolentoista viikon kuluttua. Siihen mennessä uumoilisin myös käsikirjoitukseni korjausten olevan valmiit. Ja sen jälkeen voisin siirtyä lomamoodille. Kielentarkastus ja muut kuviot, joita ohjelmassa on ennen väitösluvan hakemista, saavat odottaa vauvan jälkeistä elämää. Äitiysloman ensimmäinen päivä on huomenna. Vauvan vaatteet on pesty ja mies silitti ne tänään laatikkoon. Minusta tuntuu, että vatsan iho repeää. Rasvaaminenkaan ei auttanut. Ärsyttää.
