Arki rullaa entiseen malliin: parina edellisyönä nukuttiin huonommin, viime yö meni taas mukavasti, päivät kuluvat kaikenlaisessa puuhailussa ja aikaisemmin kammoksumieni ja nyttemmin elämääni helpottavien rutiinien parissa. Vaippaa vaihtuu, ruokaa syödään, kiljahdellaan (lähinnä Sisu), laulellaan, nauretaan, itkeskellään (edelleen lähinnä Sisu), jumpataan (yksinomaan Sisu) ja syödään (lähinnä minä, mutta Sisunkin opettelu etenee mukavasti).
Eilen päivämme alkoi niin, että aamuvaipanvaihdolla Sisu ymmärsi viimein, että varpaista voi myös ottaa kiinni. Isovarpaat olivat koetuksella, kun niitä ryhdyttiin riuhtomaan oikein olan takaa. Varpaille on myös erityisen mukava jutella, kun ne heiluvat vastaukseksi. Päivällä samaa rataa jatkettiin:
Syömisharjoituksia on jatkettu menestyksellä. Eilen Sisu alkoi jo lusikan lähestyessä avata suunsa valmiiksi ja tyytymättömyyttä ilmaistiin vasta, kun koko annos oli lusikoitu. Tänään jatkettiin samalla linjalla. Alla kuvakimara:
"Katsotaan, josko ruokalapun taskuun olisi eksynyt pikkuinen bataatinpala,
kun minun vatsaani se vielä sopisi."
"Siis ihanko totta se loppui jo?"
Koska ruoka maistui tänään näin hyvin, eikä bataatista ole koitunut vatsanväänteitä, päätin antaa pienelle ensimmäiset hituset luumusosetta. Ensin huuhdeltiin suu vedellä, jonka olin keittänyt aamulla valmiiksi. Miehekkäästi meillä hörpittiin snapsilasista, eikä tuttipullosta - toivottavasti mies ei luule, että alkaa kotiäidin arki käymään raskaaksi, varsinkin kun eilen valittelin väsymystäni ja selkäkipuja. Luulee vielä, että siirryin lääkitsemään hermoja ja kolottavia paikkoja hänen viskivarannoillaan. No, kun makupaletti oltiin saatu puhtaaksi, oli aika tuupata lusikalla luumua suuhun. Suu avautui pahaa-aavistamattoman tietämättömyyden vallitessa. Välittömästi Sisu kuitenkin hoksasi, ettei tämä ollutkaan nyt sitä samaa herkkua, jota äsken maisteltiin, ja kasvoille levisi inhotuksen ilme. Kielellä yritettiin tuuppia mahdollisimman paljon luumusta pois suusta. Pari kertaa hän vielä suostui avaamaan suun lusikalle yhtä huonolla makumenestyksellä, mutta sitten huulet jämähtivätkin yhteen. Innokkaasti kuitenkin vielä vettä hörpittiin, ihan kuin huuhdellakseen karvaan maun suustaan. Maitokin maistui vielä ruuan päälle kohtuullisesti.
Aivan täydellä vatsalla ei ole hyvä mennä nukkumaan ainakaan meidän murusen mielestä, joten ruuan päälle Sisu päätti vielä jumpata tovin leikkimatollaan. Ähinä on melkoinen, kun mies vetää varpaitaan kohti suuta - ilmeisesti maha tosiaan on täynnä...
2 kommenttia:
Kuulostipa tutulta tuo kertomus eri makujen mutustelusta. Ei oo kaikki hyvää, mitä suuhun tuupataan.
Mun jo sormia syyhyttäis kokeilla kaikenlaisia uusia makuyhdistelmiä, mutta pitää nyt malttaa mieli. Ilmeet vaan on ihan ikimuistoisia ja niitä on niin hauska seurata!
Lähetä kommentti