Kulunut viikko on ollut kiireinen - ei sillä, että edelleenkään olisimme juuri kotoa liikahtaneet, mutta puuhaa tuntuu riittävän silti. Viime viikolla Sisun mummu ja pappa ottivat hoitovastuuta, kun äiti askarteli omiaan. Alun perin jalo suunnitelma oli, että kirjoittaisin väitöskirjaani, mutta koska joulu on jo ovella, pitäähän jonkun nekin askartelut hoitaa. Eivätkä ne nyt ainakaan voi odottaa, livahtaa vielä koko juhla ohi! Prioriteetit ovat siis kunnossa...
Viikonloppuna ihailimme miehen kanssa Sisun uutta taitoa näyttää kieltään. Aina ei nykyään malta jutella ensinkään, kun pitää esitellä, miten kieli tulee ulos suusta, menee takaisin suuhun tullakseen jälleen ulos. Tätä Sisu jaksaisi harjoittaa vaikka kuinka. Siis sillä välin kun ei imeskele varpaitaan. Tämäkin riemunhetki meillä viikonloppuna koettiin aivan ensimmäistä kertaa. Maku tosin ei tainnut kummoinen ukkovarpaalla olla, kun alkuun pääsi paha irvistys.
Maanantaina lisäsin Sisun ruokavalioon parsan, joka maistuukin mainiosti bataatin seassa. Luumu sen sijaan aiheuttaa puistatuksia ja sen syöminen on aivan päivästä kiinni. Tänään ei huulten välistä montaakaan hitusta ujutettu, kun taas eilen meni luumukin alas reippaasti. Eilen siirryin antamaan kiinteitä neljä kertaa päivässä - luumua (ja myöhemmin muita hedelmäsoseita) aamuin illoin ja päivän mittaan kahdesti bataatti-parsaa. Vastiketta ei eilen mennyt kuin nimeksi, muutama kymmenmillinen, eli siinäkin on edistystä aikaisempaan sataan verrattuna. Kaipa tuo "oikea" ruoka sitten pitää kylläisenä pidempään ja kun sitä määrällisestikin jo jonkunlainen satsi uppoaa mieheen, niin ehkä meilläkin tämä arki taas tästä tasaantuu ja saadaan syömis- tai oikeammin juomisvälit vähän pidemmiksi.
Viime yönä uni maistuikin paremmin kuin pitkään aikaan; päästiin vain kahdella herätyksellä. Aikamoinen muutos meillä jo monta viikkoa tapana olleen viiden herätyksen sijaan! Myös tänään päivällä nukuttiin kahden tunnin päikyt. Ramppasin jo monenmonituista kertaa tarkastamassa, nukkuuko Sisu varmasti ja lopulta, onko hän elossa enää laisinkaan, kun noin pitkästi nukkui. Myöhäisemmistä päiväunista tuo pitkä pätkä näytti verottaneen, kun seuraavat tunnin unet kutistuivat puoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti