Juttua riittää Sisulla siis edelleen. Yksi tapa on kuitenkin osoittautunut hyvin tehokkaaksi, mikäli ukkelin haluaa hiljaiseksi. Silloin otan puhelimen käteen, soitan mummulle tai iskälle ja laitan kaiuttimen päälle. Tätä toimintaa edeltää yleensä Sisun valtava puheen tulva, lähestulkoon puheripuli. Niin kauan asioita toimitellaan, kunnes kaiuttimesta kuuluu mummun, papan tai iskän tervehdys. Samoin tein suu napsahtaa kiinni, aivan viivaksi, kulmat kurtistuvat ja äitiä aletaan tuijottaa hyvin tuimasti. Aivan kuin Sisu syyttäisi, ettei tuo ole sinun äänesi, mutten näe ketään muutakaan. Tästä pikkumies ilmeisesti vetää johtopäätöksen, että joko äiti ei olekaan äiti, häntä väijytetään selän takaa tai kotiin on salavihkaa muiluttautunut joku, joka äsken vielä ei ottanut osaa keskusteluun. Ja sitten lähtee leviämään se tuttuakin tutumpi punoitus kulmakarvoihin, alahuuli työntyy pitkälle ja rullaantuu, leuka alkaa väpättää, silmiin kohoavat kyyneleet ja parku on valmis. Onneksi syli vaientaa huudon välittömästi, mutta puhumaan miestä on turha enää houkutella pieneen toviin.
En tiedä, vääristääkö puhelin äänen, jolloin Sisulle tuttujenkin ihmisten ääni tuntuu vieraalta ja alkaa ahdistaa. Vai onko kyseessä se, ettei hän näe kasvoja ja puhuvaa ihmistä. Jotain tässä kuitenkin on, sillä normaalisti isä sekä isovanhemmat saavat hänet varauksetta puhkeamaan valtaisaan hymyyn ja hyväksyvään hymistelyyn. Puhelin teknisenä vimpaimena selvästi joka tapauksessa "vaurioittaa" Sisun puhe-elimiä, ja puhelut on siltä erää puheltu/soiteltu.
Viimeksi postauksessani mainitsin nukkumisen hankaluudesta missään muualla kuin rinnalla ja sylissä. Pari viime päivää korjasi tilanteen välittömästi, ja nyt päiväunille jäädään jo varsin mukavasti, vaikka Sisu havahtuisikin, kun hänet unipaikalleen lasken. Pieni epäluuloinen tuijotus tarkastelee ensin äidin kasvoja, kun lämmin syli vaihtuikin kylmään petiin, mutta silittelyllä ja hyssyttelyllä hän tyytyy jäämään unilleen ja nukkuukin sitten ihan mukavasti. Yöunet ovatkin sitten vähän pulmallisemmat - nukkumaan jäädään kyllä ihan kiitettävästi, mutta lyhytkestoisia yöheräilyitä on viime aikoina ollut melkoisen monta. Olenkin alkanut epäillä, että maitobaarin tuoksu herättelee häntä tai ainakin heräämisen yhteydessä estää nukahtamisen omatoimisesti takaisin. Ehkä meidänkin tulisi lähiviikkoina yrittää siirtää Sisu vierestä "sivuvaunuun", josko siten uneen saataisiin vähän enemmän säännönmukaisuutta. Nyt minun on vaan punnittava, kumpi on parempi vaihtoehto: Sisu vieressä ja pätkäunet vai Sisu vähän kauempana ja mahdollisesti vähemmän herätyksiä. Ihan vielä en ole päättänyt, kumpaa polkua lähdetään seuraamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti