Meidän perheessä isänpäivää vietettiinkin yllätyksellisesti jo lauantaina. Ohjelmaa oli kuulemma suunniteltu koko päiväksi. Salamyhkäisyyden vuoksi aluksi oli hieman epäselvää, kuuluiko siivous myös "pakettiin", koska aamupäivällä lyötiin käteen imuri ja moppi. Ohjelma muuttui kuitenkin aika pian isäinpäivämäiseksi, kun menimme ulos kuvaamaan Sisua joulukortteja varten. Edellisellä viikolla oli nimittäin satanut lunta parikymmentä senttiä.
Iltapäivällä käytiin kävelyllä ja saunakin oli viekkaasti laitettu lämpenemään juuri sopivasti, koska kävelylenkin jälkeisessä lumenkoolamisessa pääsi hiki yllättämään. Varsinainen isänpäivälahja tuli illansuussa, kun äiskä oli tehnyt eksoottista iltapalaa isyyspakkauksen mukana tulleen leffan katsomisen seuraksi. Hellyyttävin lahja oli kuitenkin Sisun tekemä kortti. Äiskä oli hieman avustanut, mutta Sisun omakätinen allekirjoitus ja mustikkakeitolla maalattu taiteellinen silaus vei kyllä kaiken huomion. Lisäksi lahjana oli Tex Willer omalta syntymävuodeltani sekä Vaahteramäen Eemelin tarinoita. Päivä oli kyllä kaikenkaikkiaan sen verran mukava, että meille taisi tulla Sisun kanssa pieniä paineita äitienpäivää varten.
Varsinaisena isänpäivänä kävimmekin sitten katsomassa pappaa ja mummua. Sisu oli tehnyt myös papalle vastaavanlaisen isänpäiväkortin. Mummulle ja papalle esiteltiin myös uutta taitoa, kyljeltä mahalle pyörähtämistä ilman avustusta. Tosin mielenkiinto kääntymiseen ei ole vielä löytynyt. Tämä taito siis edellyttää sitä, että Sisu lasketaan matolle kyljelleen.
Saapa nähdä tuleeko miehelle tänään miten uni. Sisulla tuntuu olevan tällä hetkellä niin paljon kerrottavaa viikonlopun tapahtumista, ettei suunvuoroa tunnu taaskaan saavan. Uusina puhelahjoina on esiintyvät nyt myös huulet yhdessä hymistely sekä kiljahtelu henkeävetäessä. (Ja nythän se uni sitten tuli, vähän jälkeen yhdeksän)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti