Palattiin eilen kotimaisemiin; oli ihana käydä reissussa, mutta ihana tulla myös kotiin. Sisukin nautti kyläilystä, sai iskeä silmää, keimailla ja pussailla oikein urakalla. Taisivat kummien kissat tulla pestyksi myös meidän pikkutyypin syljellä.
Sisu iski silmänsä eilisen välietapin aikana erääseen seinäjokelaiseen pikkutypyyn, joka sattui tankkaamaan samaan aikaan välipalaansa kahvilan naapuripöytään. Sisu osoitteli tyttöä sormella ja katseli tiiviisti tämän suuntaan. Tyttö katseli takaisin. Totesin siinä sitten Sisulle, että voisit vaikka iskeä silmää tytölle. Ja tyyppihän nikkaili, vink-vink-vink esittäen samalla täyden seitsemän hampaan hymynsä. (Kahdeksatta taidetaan paraikaa tehdä, sen verran kuolaa erittyy, sormin pitää ientä hinkuttaa ja purra hammasta.) Oli tytön äidillä naurussa miehen mukaan pidättämistä, kun tällaisia viestejä läheteltiin syöttötuolista toiseen. Nuorena on vitsa väännettävä, näemmä.
Sisun sanavarasto on kasvanut. Se tapahtuu aina melkein huomaamatta, mutta nyt tyypiltä saa (Sisun niin halutessa) jopa vastauksia kysymyksiin. Repertuaariin kuuluvat entisten lisäksi (asteriski viittaa hyvin painokkaaseen kirjaimen ääntämiseen, tavuviiva sanan alussa taas ikään kuin nielaistuun tavuun):
kii-jja - kirja
*pppe - Puppe (toisen koiramme hellimänimi)-hmmä - lehmä
au-to - auto (tietenkin)
*tsssha/*ksssha - kissa
-ytt-ö - tyttö
avvavva/vaauvva - vauva
ei(h)ei - heihei
(m)aito - maito
-ipää - leipä
haukku/aukku - koira (ja niin kuin mä yritin, ettei tällaisia epäsanoja tulisi meille käyttöön, mutta näin nyt on. Ehkä hoidossa puhutaan haukusta, kun kotona olen kitkenyt termin tiukasti ja ohjeistanut myös lähipiirin puhumaan oikein termein. Niponipo ja niuhniuh, siis.)
Näiden lisäksi ovat käytössä edelleen ainakin äiti/äittä, ishi, anna, (p)uish (pois) ja "pom" (viittaa palloon). Eli sellaiset viitisentoista sanaa, joista ehkä kymmentä käytetään jatkuvasti, toiset esiintyvät vielä melko satunnaisesti. Ei osataan myös vastata, mutta se tehdään kehonkielellä päätä pudistamalla, ja jos äiti ei tätä käskyä usko, seuraa vahvistus. Eilen lensivät ruuat lautasen mukana pitkin lattiaa, kun äiti yritti väenvänkää pitää Sisun kädessä olevasta lusikasta kiinni, kun sitä alettiin heilutella villisti. Äidin aikeena oli tyhjentää lusikka lautaselle, mutta loppujen lopuksi olisi ollut parempi antaa tyypin viskata lusikallinen ruokaa lattialle sen sijaan, että sinne lensi koko lautanen. Ruokaa oli joka paikka täynnä. Tosin Sisukin taisi yllättyä tekonsa seuraamuksista (siis siitä, että ruoka roiskui seinälle, levisi lattialle ja lautanen pamahti lattiaan), joten hän hiljeni välittömästi ja katsoi vakavana ja sormellaan osoitellen, kun äiti moppasi sotkua. Onneksi tällä kertaa oma pinna oli rentoutunut, muuten olisi voinut olla itku äidiltä lähellä.
4 kommenttia:
Kyllä ne epäsanatkin unohtuvat ajan myötä, just nuo "haukut" ja vastaavat (esim. "poppa" kuumasta) jopa todella nopeasti. Lapsilla on halu oppia puhumaan kuten isommat ihmiset. Minä yritin pitää esikoiseni erikoisemman sanavaraston mahdollisimman pitkään käytössä, vielä ekaluokkalaisena hän pyysi kaukauta (=kaakao) mutta nyt 13 -vuotiaana kaik on mennyttä =)
Epäilemättä se näin taitaa olla. Kohta varmaan haikeana muistelen Sisun hauskoja sanontoja ja muita omaleimaisia piirteitä, jotka karsiutuvat pikkuhiljaa pois.
Eilen ja tänään käyn henkistä taistoa siitä, voiko meidän nappula tosiaan vetää jalkaansa numeron 25 (!!!) kengät. 24 ois ollut just nyt hyvä koko, jossa oli vähän kasvuvaraa, mutta myyjän mukaan välikausikenkään pitäisi mennä paksu sukkakin, jolloin käteen jäi koko 25. (Meidän kolmivuotiaalla kummipojalla on sama koko - mikä meillä kasvaa, jättiläinenkö?) Mies vakuuttaa, ettei meidän tarvii mennä vaihtamaan kenkiä pienempiin, mutta silti vakavasti harkitsen koon 24 ostamista nyt syksyksi ja keväällä saadaan sitten noi uudet "sukset" jalkaan, sillä on ne vähän hurjan näköiset, vaikka jalassa pysyvätkin ja kävelemäänkin tyyppi niillä kykenee. Hmm.
Hyvä, että muitakin jättejä on. Alva tarttis uusia kenkiä ja 23 koko alkaa käymään pieneksi, eikä sinne ainakaan sukkaa mahdu...
Oma mieli kieltämättä helpottui, kun tänään kuulin naapurilta, että heidän 3,5-vuotiaansa käyttää kokoa 30. Huh, ajattelin jo, että meillä kasvaa joku big foot.
Ajattelitkos sä siirtyä kokoon 24 vai niinikään heittämällä suoraan kaksvitosiin ja tunkea villasukan täytteeksi?
Lähetä kommentti