perjantai 10. syyskuuta 2010

Maailman paras levy

Jostain kaukaa muistien kätköistä aloin tänään rallattaa Pirkko Mannolan Maailman paras levy -biisiä. Kysyin, tiesikö mies sitä. Ei kuulemma tiennyt, joten päätin tsekata, josko Youtube pelastaisi tästäkin pulasta. Sieltähän se biisi löytyi, ja laitoin sen soimaan. Sisu leikki tällöin itsekseen olohuoneen puolella ja me istuttiin miehen kanssa ruokailutilassa. Annas olla, kun alkutahdit "ensin on bassoa..." jysähtivät käyntiin. Lelut tipahtivat käsistä, ja pikkumies juoksi katsomaan, mistä tulee noin hyvää musaa. Hirveä nytkyminen, hytkyminen, heiluminen ja juoksu koko pari ja puoliminuuttisen ajan. Naurettiin miehen kanssa ihan lätkänä. Onkohan biisi sellainen, että se vetoaa menevyydellään ja rytmillään lapsiin vai osuiko se vain meidän nappulan musiikkimakuun täydellisesti? Toiselle soitannalle otin Sisun polvelle istumaan. Siinä hyppyytin häntä musiikin tahtiin, ja hän taputti innoissaan. Löytyi todellakin se maailman paras levy - kiitos 60-luku!

Sisu potee muuten nuhaa. Viime yönä hän alkoi rohista ja aamulla meillä olikin täysi nuha päällä. Tyyppi aivastelee, ja jojot ovat ainainen riesa. Onneksi sattui niin, että tänään oli mun vapaapäivä. Onko nuha syy pitää lapsi pois hoidosta? Lämpö on vähän kohollaan, muttei paljoa, joten ihan vakiräkätaudilta tämä taas vaikuttaa. Tuntuu, että vasta me siitä edellisestä päästiin eroon. Päikkäreitäkin on nukuttu kahdet, kun pää on varmasti raskas. Kuolaneritys on megalomaanista, joten luulen tyypin tekevän uutta hammasta. Myös sormet ovat kolmatta niveltä myöten suussa jatkuvasti, joten aika selvät viitteet kai nuo ovat...

Leikkimistä nuhaisuus ei haittaa ollenkaan, joten jatkuva hääräys on menossa. Äsken tyyppi kiipesi taaperokärryynsä seisomaan ja istui sitten alas. Kun katsahdin häneen, pudistin päätäni ja kehotin nousemaan pois, mitä tekee Sisu? Iski silmää! Ja koska ei osaa sitä kunnolla, siristelee tiheään tahtiin molempia silmiään viivoiksi nauraen samalla. Hahhahhahhaa, vähänkö sain hyvät naurut, taas kerran. (Tehokasta kieltämistä...)

Ei kommentteja: