(Rummunpäristystä) Nyt aion esitellä Sisun ensimmäiset "taideteokset". (Tämä siksi, etten ole ollenkaan varma, että niitä muuten hilloan vuosikymmeniksi kaappieni perukoille, kuten naapuri piti itsestään selvänä. Ehkä näistä ensimmäisistä tuotoksista kuitenkin jonkun jäljen voisi jättää.)
Tuota maalausta mainostinkin joku aika sitten tässä blogissa - kovasti on pienillä sormilla pitänyt kiirettä. Nyt hoidossa oltiin myös syksyn iloksi, ja ilmeisesti koska tädillä oli ollut sopivaa materiaalia, askarreltu kärpässieniä. Pikku-Picasso (tai ehkä kuitenkin vielä surreaalimpi Dali?) oli kuulemma ollut jälleen hyvin innokas maalaamaan punaista lakkiin ja yltiöpäisen tarkka sijoittamaan valkoiset styroxpalatäplät tismalleen hoitotädin pursottaman liimaläntin päälle. Kuulemma Sisun tarkkuus tässä vei voiton hoidon parivuotiaista tytöistä - tuleekohan hänestä hyvin pedantti isona? Koska itse olen täysin neuroottinen kontrollifriikki, olisin suonut, että lapseni välttyisi moiselta vitsaukselta. Mutta koska myös mies on pikkutarkka pilkunviilaaja, en tiedä, oliko Sisulla lopulta paljoakaan toivoa.
Tuota maalausta mainostinkin joku aika sitten tässä blogissa - kovasti on pienillä sormilla pitänyt kiirettä. Nyt hoidossa oltiin myös syksyn iloksi, ja ilmeisesti koska tädillä oli ollut sopivaa materiaalia, askarreltu kärpässieniä. Pikku-Picasso (tai ehkä kuitenkin vielä surreaalimpi Dali?) oli kuulemma ollut jälleen hyvin innokas maalaamaan punaista lakkiin ja yltiöpäisen tarkka sijoittamaan valkoiset styroxpalatäplät tismalleen hoitotädin pursottaman liimaläntin päälle. Kuulemma Sisun tarkkuus tässä vei voiton hoidon parivuotiaista tytöistä - tuleekohan hänestä hyvin pedantti isona? Koska itse olen täysin neuroottinen kontrollifriikki, olisin suonut, että lapseni välttyisi moiselta vitsaukselta. Mutta koska myös mies on pikkutarkka pilkunviilaaja, en tiedä, oliko Sisulla lopulta paljoakaan toivoa.
Toisaalta Sisu on myös - edelleen - suurten tunteiden ja tunteenilmausten poika. Hän on herkkä, mutta myös räjähtävä, minkä hoitotäti oli saanut toissapäivänä tuta kaikessa "hauskuudessaan" ensimmäistä kertaa. Sisu heräsi kesken uniensa väsyneenä ja kärttyisenä. Hän oli kuulemma nostanut mahdottoman metelin, paiskonut tutit ja unipuput ja kaiken käden ulottuville sattuvan ympäri sänkyä. Täti kertoi tuumanneensa, että kyllä hän aina yhden pienen pojan saa nukkumaan ja koettanut kaikki kymmenen temppuaan. Mikään ei auttanut kuulemma: Sisu oli päättänyt valvoa. (Hah, ja tunnen samalla suunnatonta helpotusta, kun ajattelin, että meissä varmaan miehen kanssa on joku vika, kun emme saa poikaa toimimaan haluamallamme tavalla. Ei saa ammattilainenkaan.) Täti kertoi kuitenkin, että Sisu oli herättyään kunnolla ollut oikein hyväntuulinen, eikä missään muussa ollut päivän mittaan ollut hankaluutta. Sisu vain ei tee muille mieliksi, vaan ilmaisee ponnekkaasti oman tahtonsa. Tädin mukaan löytyy siis aimo ropsaus temperamenttia, vaikka pääosin Sisu on leppoinen ja rauhallinen lapsi. Äitin poika! Sisun pääntuuletushuutojen aikaan meillä on tullut miehen kanssa tavaksi antaa hänen huutaa se minuutti-pari, jota huutoa kestää, ja vasta sen jälkeen huomioida tyyppiä taas. Huudolla ei siis saa haluamaansa lopputulosta, mutta toisaalta myös pahan olon saa ilmaista. Katsotaan, millainen soppa tällä reseptillä saadaan aikaan... Kamalaa kokeilevaa ihmistiedettä tämä kasvatustyö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti