Eli ei meillä sit kuitenkaan nukuta. Viime yönä piti taas puoli yhden aikaan alkaa itkua tihrustaa, ja sylissä (pystyasennossa) oli vain pienen hyvä uinua. Reilun puolen tunnin jälkeen mummu tuli tiedustelemaan, josko hän ottaisi Sisun niin saisimme miehen kanssa nukkua. Sehän sopi. (Nyt voin siis olla iloinen, että tämän päivän treffit ystävän vauvan vauvarokon takia peruuntuivat, ja mummu ja pappa jäivät vielä Sisua katsomaan. Itse tulin töihin lepäämään.) Lopulta Sisu nukahti kahden aikaan ja oli nukkunut aamuseitsemään hyvin. Nyt vaivasi kai sitten maha.
Mutta toisaalta, liekö ihme, jos vatsa on vähän tukossa, kun pikkutyyppi söi valtavan (lähes täyden Teema-kulhollisen) riisipuuroa ja mustikkakeittoa iltapalaksi, vetäisi parisataa milliä maitoa, söi vielä karjalanpiirakan ja lisää maitoa. Päätettiin miehen kanssa yöparlamentissamme, että iltaisin Sisu täst'edes saa tyytyä puuroon ja maitoon, jottei tule mitään vatsanpuruja ylensyömisestä. Päivisin kun ruokaa uppoaa käsittämättömät määrät niin ikään.
Ehkä tästä meillä joskus selvitään? Muistan, kun raskausaikana minulle vakuutettiin, että pahoinvointi helpottaa viikkoon 12 mennessä. Tai ainakin viimeistään viikkoon 16 mennessä. No eihän se tietenkään niin tehnyt, mutta viikko 20 taisi olla viimeisen oksennuksen viikko, joskin päivittäiset (saati tunnittaiset) vessakeikat jäivät jo ehkä viikolta 15 pois. Koska sitten olen kuullut sanottavan, että lapsi vuoden iässä yleensä alkaa nukkua hyvin, voinen lisätä tuohon toisen mokoman päälle, ja ajatella, että ehkä meillä sitten nukutaan kahden vuoden iässä hyvin. Tai jotain, mutta nyt litra kahvia, että pää selviää (unenpöpperöstä, siis).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti