Meille ei kuulu mitään uutta. (Tämä lausuma varmasti motivoi kaikkia mahdollisia lukijoita jatkamaan innolla eteenpäin.) Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Sisulla on nuha, taas. Tällä kertaa sain tartunnankin, joten pää on ihan tukossa. Tylsää. Aivastuttaa, yskittää (ja tuntuu, että keuhkot repeävät), kurkku on karhea, nenä vuotaa ja huulet ovat kuin hiekkapaperia. Alkusyksystä mietin, miksen pidä syksystä kovin paljoa ja myöhäissyksystä vielä vähemmän; jo alkaa muistua mieleen ja epäilemättä kohta vielä paremmin, kun kaamos puskee päälle.
Sunnuntaina muuten saatiin uusi, ihana kummilapsi; tyttö tällä kertaa. Miten sitä nopeasti hukkaakaan ajantajun. Tuntui, ettei Sisu koskaan ole ollut yhtä pieni ja on välillä niin kovin vaikea hahmottaa, millainen hän olikaan parikuisena, mitä päivisin tehtiin ja millaista arki pikkuvauvan kanssa oli. Ja minä vielä ajattelin hengittäneeni kaikki aistit avoimina tuota vauva-aikaa ja tallentaneeni sen muistoiksi syvälle mieleen. Tosin se siitä on jäljellä, että muistan koko vapaajaksoni kovin eteerisenä, ihanana ja rakkaudentäyteisenä aikana, jonka kuluessa oloni oli tasapainoinen, seesteinen ja rauhallinen. (Normaalisti olen paljon levottomampi sielu.) Itse juhlanaihe käyttäytyi moitteetta; napotti kummitädin sylissä hiljaa koko toimituksen ja veteli sikeitä parhaan osan juhlista. Yllättävän hyvin Sisukin jaksoi kastejuhlat läpi, vaikka varmasti oli jo flunssainen olo, kun kotiinpäästyämme nenä alkoi vuotaa kuin hana. Yö menikin ihan penkin alle, ja äidillä oli aamulla krapulainen olo. (Sisun myötä saa aina välillä kärsiä krapulasta, vaikkei olisi ollut yhtään viihteellä. Jei!)
Viikolla käytiin miehen kanssa pitkästä aikaa ulkona, katsomassa Pablo Franciscoa - siis sitä kaiketi maailman kuuluisinta stand up -koomikkoa (josta mä en ollut aiemmin kuullut yhtään mitään). Muuten ollaankin oltu kotosalla ja koitettu pitää nappula tyytyväisenä, mikä ei kaikin ajoin ole ollut ihan helppoa. Pinna on lyhyt ja väsy tulee nopeasti näin flunssa-aikaan.
Ehkä siksi meillä on nyt kirjabuumi menossa. Sisu kiikuttaa vuoroin mulle ja vuoroin miehelle jos jonkinlaista kirjaa tai lehdykkää ja kaikkia pitää lukea antaumuksella. Mutta nyt ei tältä mammalta juttu irtoa, joten koska pikku-ukkokin on jo unten mailla, vetäydyn Frasierin pariin höyryävä teekuppi (ja armas siippa) seuranani.
2 kommenttia:
Hei,
minä ainakin luen suurella mielenkiinnolla ja hienosta tyylistäsi nauttien; blogisi ovat kuin parastakin kaunokirjallisuutta!
Unto
Kiva kuulla, että käyt täällä meidän arkea kurkkimassa! Kauniit sanat myös kirjoitustyylistä otan ilolla vastaan, etenkin kun tiedän, että olet kirjallisuuden ystävä ja työksesi kirjoitat sinäkin.
Muuten, meillä on nyt Sisun puheessa alkanut esiintyä sana "päppä", joka siis pappaa markkeeraa. Aina kun vain pappa näkyy, niin kuuluu iloinen pieni ääni "päppä" ja tyyppi teputtaa juoksujalkaa kohti pappaa. Ja suukkoja hän jakaa myös hyvin auliisti tälle idolilleen. Mummu ja pappa taitavat ajaa äidin ja isän ohitse, kun syliä kaivataan ja Sisu saa vapaasti valita. Eli, ellet vielä ole kuullut kaipaamaasi sanaa, ei kovin kauaa enää tarvinne odottaa!
Lähetä kommentti