Virtapiiri

Eikös se niin mene, että lapsi löytää aina heikoimman kohdan vanhemmistaan ja iskee siihen? Sisulla on ihan selvästi kehittymässä tämän asian suhteen valtavan hyvä tilannetaju: minä ja mies ollaan juuri sen verran lievässä flunssassa, että kaikki energia tuntuu huvenneen. Mielellään vain olisi ja möllöttäisi sohvannurkassa, villasukat jalassa hyvä leffa telkkarissa ja kuppi höyryävää teetä käsissä. Nyt vain on niin, että perheen kolmas jäsen oli asiasta eri mieltä. En tiedä, onko Sisu vielä välttynyt kurkun karheudelta ja tukkoiselta ololta vai potiko hän sitä muutama päivä sitten, kun ruoka ei tahtonut millään maistua. Ei vieläkään entiseen malliin puperreta, mutta hieman paremmin ainakin ajoittain. Oli niin tai näin ei tänään ainakaan mikään painanut oloa, jos vauhdista pitäisi jotain päätellä. 

Sisu viihtyy jo mainiosti lattialla itsekseen, kunhan väsy, nälkä tai muu vaiva ei ole riesana. Siellä ryömitään kiivaalla vauhdilla, ja nyt hän myös nousee ahkerasti polviseisontaan kaikkea vasten. Erityisen mukavaa oli, kun hän keksi uuninpeltilaatikon tuekseen ja näki, ettei laatikko ollutkaan tyhjä. Sitä vasten oli mukava seistä polvien varassa ja renkkua laatikossa niin, että äitiä hirvitti pientä päätä uhkaava kopsahdus laattalattiaan ja niin, että pienet sormet jäivät laatikon väliin, kun tasapaino petti, ja Sisu nojasi laatikkoon. Isän syli lohdutti nopeasti ja salamana, kun jalat koskivat lattiaa, hiissasi pieni itsensä uudelleen samoille apajille. 

Toinen seisontatapa, jota tänään harjoitettiin, oli 90-asteen kulmaseisonta. Jaloille ponnistetaan, mutta tuen ollessa matala, jää yläkroppa nousematta. Sisua ei puolinaisuus tunnu vaivaavan, sen verran letkeästi polvet notkuvat ja huudellaan. 

Päivän kohokohta kuitenkin sattui vasta illalla. Sisu päätti haluta kaukosäätimen itselleen. Oli vain käynyt niin ikävästi, että joku oli laskenut sen juurikin hänen ulottumattomilleen. Houkutus oli liikaa, joten tuumasta piti tarttua toimeen. Saimme molemmat miehen kanssa olla todistamassa Sisun ensimmäisiä hapuilevia konttausaskelia (vai miksi niitä nyt sanoisi). Kädetkin jo siirtyivät, mutta parin vuoroparin jälkeen Sisu ryömi loppumatkan, kun pääsihän tutulla tavalla huimasti nopeammin päämäärään. Muutamaan otteeseen saimme pienen houkuteltua kuitenkin uusimaan konttauksen, joten huomiselle on nyt ladattu suuret odotukset - ainakin äidillä. 

On muutenkin hurja huomata, miten paljon noin pieni jo ymmärtää. Äitiä seurataan ryömimällä jo pitkiäkin matkoja. Jalka toimii etappina ja lahkeeseen tarrataan heti, kun vain se pienten sormien ylettyville sattuu. Kaipa Sisu jo ymmärtää oman erillisyytensä ja osaa myös ilmaista omaa toivettaan sylistä ja seurasta. Illalla, kun yritimme saada Sisua nukkumaan omaan pinnasänkyynsä, hoksasi tyyppi, että oikeastaan olisi kiva kuunnella musiikkia. Kiepsahdus vatsalleen, pää jalkapäätyyn, nousu polvilleen ja sormi mobilen nappulalle. Johan oli hauskaa, kun sai itse säätää musiikit pois ja päälle. Joku oli salakavalasti teipannut vanulaput vekottimen kaiuttimen päälle, kun meistä vanhemmista masiinan volyymi oli liian kova, vaan eipä ole sitäkään estettä enää kuunteluelämyksellä. Siitäkin Sisu piti huolen. Ja taas oli mukavaa. 

Ilmeisesti päivän rupeama sen verran väsytti pientä, että uni tuli suhteellisen sutjakasti, ja Sisu vieläpä jäi omaan sivuvaunuunsa. 

Miehen kanssa päivällä vietiin varastoon valmistuneeseen työhuoneeseen kausitavaroita säilytykseen ja lähipäivinä sinne siirtyvät myös työhuoneen kalusteet täältä sisältä. Samalla olen päässyt ideoimaan jo Sisun huoneen sisustusta sekä muita vaihdoksia, joita työtilan muutto ulkorakennukseen aiheuttaa. Kevät on saanut minut haluamaan myös uudet matot alakertaan sekä verhot keittiöön. Sain miehen houkuteltua sisustusostoksille, joskin sillä varjolla, että lupasin lähteä visiitille myös vähän teknisempään liikkeeseen. Minuun iski samanlainen "nyt on pakko saada valmista" kuin mitä viime kevät toi tullessaan, kun ennen Sisun syntymää piti saada piha aidattua, puutarhan kasvimaat tehtyä ja sitten ennen Sisun ristiäisiä puuvaja-grillikatos viimeisteltyä. Nyt pitää saada koti sieväksi, jotta töistä on mukava palata. Ja torstainahan on virallisesti se ensimmäinen aamu. Jotenkin en vain tahdo asiaa ymmärtää, liekö syynsä sillä, että kyse on vain kuukauden pikapaluusta. Onneksi on kuitenkin selkeä kokonaisuus, joka tuona aikana pitäisi saada tehtyä plus pari päivän reissua. Eilen sain muuten ensimmäistä kertaa pyynnön toimia refereenä kansainväliseen journaaliin lähtetylle artikkelille: sekin pitäisi kuukauden kuluessa hoitaa. Olin aivan imarreltu pyynnöstä: akateeminen meriitti sekin kai on.  Niin, ja lisäksi pitää kirjoittaa kirja-arvio toiseen lehteen. Tulipa eilen kuitenkin tilattua myös laivamatka huhtikuulle. Ensimmäinen varsinainen matka on meillä kyseessä Sisun tulon jälkeen. Ehkä on hyvä aloittaa niinkin eksoottisella kohteella kuin Ruotsin-laiva...