Tänään oli ensimmäinen virallinen työpäivä pitkään aikaan. Koko äitiysvapaan ajan olen tehnyt töitä, milloin enemmän ja milloin vähemmän, mutta nyt pitäisi kuukauden verran viihtyä tiiviimmin töitten parissa. Jotenkin en ole osannut mieltää, että ylipäänsä mihinkään palaan, kun tarkoitus on pääosin majailla kotioffiisissa ja kuitenkin toukokuussa taas jään pääosin kotiin. Suurta ahdistusta tästä arjen muutoksesta ei siis myöskään ole koitunut. Lähinnä olen vain kovin onnellinen siitä, että mies ja Sisu saavat viettää aikaa ihan kaksin ja nauttia toistensa seurasta.
Työpäivä oli oikeastaan tänään vain puolikas. Meillä oli molemmilla aamupäivällä hieronta ja nyt päädyimme kumpainenkin myös akupunktioon. Oli melko villi fiilis, kun ensimmäinen neula upposi oikean polven alle. Vasen ei ollutkaan paha lainkaan. Vatsaneula ei tuntunut missään. Mutta oikeaan nilkkaan tuupattu niskan alueen jännityksiin vaikuttava neula taas kirpaisikin kotvan. Etiäisiä on tuntunut vähän väliä oikeassa jalassa ja kuulemma pari päivää saattaakin esiintyä "oireita", jos paikat ovat oikein jumissa. Miehellä ei kuulemma alun jälkeen enää ole ollut tuntemuksia.
Meillä on viime päivät podettu flunssaa. Lopulta Sisukin sai saman taudin kuin mitä meillä vanhemmilla, tosin sillä erotuksella, että pikku-ukko sai sekä nuhan että yskän, kun miehen kanssa meillä oli vain toinen. Pari yötä menikin ihan hulinoiksi. Epäiltiin jo korviakin, kun öisin tuli aina huuto, kun pienen laski nukkumaan ja korvia revittiin kovasti. Arvelin, että kyse voisi olla myös siitä, että kurkkukipu tuntuu korvissa samoin kuin itselläni. Käytiin kuitenkin lääkärillä varmuudeksi tänään ja diagnoosi oli yksinkertaisuudessaan virustauti - ei mitään häikkää korvissa tai muuallakaan räkäisyyden ohella.
Konttaus ei vieläkään ole lyönyt itseään läpi, kun ryömimällä edetään paljon rivakammin. Joka päivä kuitenkin Sisu vähän askeltaa kontatenkin. Istumaan meneminen on myös näitä meidän myöhäsyntyisiä taitoja - sekin oikeasti opittiin jo viime lauantaina - mutta vasta tänään on oikein innostuttu punkeamaan istualleen. Tähän asti on keskitytty liikkeeseen.
Flunssan ohella meillä ei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Mies on ollut tämän viikon jo lomalla. Sisu on aina ihana oma itsensä (totuuden nimissä on sanottava, että eilen oli kyllä känkkäränkkäpäivä ihan koko päivän), joka nauraa ja höpsöttelee äidin kanssa (outoa, mutta olen lähes vakuuttunut, että tyypillä on samanlainen kuiva huumorintaju kuin meillä miehen kanssa), suukottaa märillä vauvapusuilla äitiä päivittäin useasti, seuraa lahkeita ja repii itseään polviseisontaan aina äidin puntista kiinni saatuaan. Sylissä ollessa halaillaan kovasti, ja se on äidistä myöskin niin ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti