Taas on syntymäpäivä käsillä. Pieni vatsanasukki (voi lukea ihan kuinka haluaa: vatsa-nasukki tai vatsan-asukki) on elänyt tässä maailmassa jo yhdeksän kuukautta, melkein yhtä kauan kuin vatsassa aikanaan. Kehitys on ollut lähes yhtä huimaa mahanpeitteiden kummallakin puolen. Koska kuitenkin olen päivitellyt taitoja suht ahkeraan ja sitä mukaa kun niitä on ilmaantunut viime kuun kuluessa, ajattelin tällä kertaa kirjoitella vähän eri perspektiivistä listaten Sisun mielestä mukavia juttuja ja meidän vanhempien mielestä ihania asioita tuossa pienessä ihmisessä maneereineen ja hupsutuksineen.
Sisun top 9
1) Seisoskelu ja kiipeämään opettelu
2) Taaperokärryn kanssa tallustelu
3) Tunkeminen kaappeihin ja laatikoihin
4) Ääneen nauraminen ja kikattelu
5) Istuskelu ja konttaus
6) Tietokoneella "kirjoittelu"
7) Höpötys "äitä" "itäi" "nännä" jne.
8) Kylpeminen
9) Musiikin kuuntelu
Etenemismuodoksi on nyt vakiintunut konttaaminen. Siis silloin kun tukka putkella ei viiletetä kärryn perässä. Ja se tukka ei ole putkella siksi, että Sisu niin nopeasti osaisi kävellä vaan siksi, että kärryyn nojataan aika estoitta, jolloin se tiukoistakin säädöistä huolimatta rullaa vauhdilla eteenpäin. Ääneen kikatetaan vähän väliä, erityisesti iltaisin, kun uni alkaa painaa. Toissailtana Sisu istui sylissäni kasvot minuun päin hämärässä makuuhuoneessa, kun yritin häntä nukkumaan. Pikkuista vain ei väsyttänyt pätkääkään. Siinä se istui silmät apposen auki (oikein levitettyinä leipälautasiksi) ja nauraa käkätti. Yritä nyt siinä pysyä vakavana. Nauruhan se minultakin pääsi, ja sen jälkeen tehtävä olikin toivoton.
Sisu aivan selvästi myös ymmärtää (oikeammin ehkä tunnistaa) jo joitain lauseita, kuten: mitä X sanoo? (X voi olla lammas, possu, koira, kukko, lehmä tai kiuas) Vaikka hän puuhaisi aivan omiaan, kun Sisulta kysyy tämän kysymyksen, suuntaa hän katseensa äitiin ja kasvoille levähtää malttamaton hymy. Matkia hän ei vielä älyä, mutta ilmeisesti jotain päässä liikkuu, sillä ilme oli vähän tyytymätön joku päivä, kun sanoin vastaukseksi "lammas sanoo muu". Joitain sanoja ja kehotuksia olen yrittänyt ahkerasti viljellä (isi, mummu, äiti, pappa, koira, vaippa, nälkä, syömään, odota, ei jne.), ja nekin näyttävät reaktioita saavan aikaan.
Sormiruokailua opetellaan ja varsin kärsivällisesti osataan jo jäytää kurkkua, omenaa, banaania sekä päärynää. Tukehtumisefektiä ei enää näistä synny. Maissinaksua haukellaan jo reippaasti ja vettä juodaan nokkamukista. Lusikalla syömistä en kovin paljon ole Sisun vielä antanut treenata, mutta lusikkaa hän käyttelee päivittäin, jotta käden liikekaari tulisi vähän tutummaksi. Koska lusikka yleensä menee suuhun miten sattuu, usein myös pesä alaspäin tai varsi edellä, olen ajatellut, että varsinaista ruokaa opetellaan syömään vasta hetken kuluttua. Usein Sisulla kuitenkin on lusikka kädessään samalla kun häntä syötän. Jos sillä mitään muuta funktiota ei ole, niin se rauhoittaa tuon elohopeaukkelin hetkeksi ja ruoka saadaan jotenkuten syötyä.
Meidän vanhempien mielestä Sisussa valloittavimmat piirteet, kyvyt ja taidot tällä hetkellä ovat:
1) huumorintaju ja naurunräkätys
2) pusujen jakaminen
3) sisukkuus: periksi ei anneta vaikka mikä olisi (kuinkas muutenkaan)
4) draamantaju ja dramaattisuus (kun maailma kaatuu, se tulee rymisten alas ja sitä huudetaan selkä kaarella valtavat kyyneleet silmissä)
5) nenän kautta niiskuttelu, kun joku on oikein mukavaa
6) se, kun Sisu tissuttelee ja kutsun häntä tissimaakariksi kutittaen samalla kyljestä ja palkinnoksi saan hymyn silmillä ja näen, kuinka pieni mies taistelee täyttä hymyä vastaan, jottei imuote irtoa...
7) kurkun syöminen, sillä siivusta, vaikka se olisi miten paksu, kairataan peukalo läpi ja tätä rinkulaa sitten antaumuksella näritään
8) juttelu, vastaaminen ja jokeltelu, kun Sisulle puhuu
9) seisomassa notkuminen ja se riemu, joka silmistä tällöin loistaa
Tässä näitä meidän arkea ihastuttavia pieniä asioita, jotka tekevät minun töihin lähdöstä taas huomenaamulla vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti