Voi kiukkupussia, joka meille on flunssan myötä muuttanut. Viime yönä Sisu kärttysi puolitoista tuntia: nukahti syliin ja parahti parkumaan heti, kun hänet laski sänkyyn. Lopulta hoksasimme antaa Panadolia pienelle ja se takasikin reilu kolme tuntia katkeamatonta unta koko poppoolle. Aamulla sängyssä hyöri aurinkoinen poika, mutta päivän mittaan esiintyi useasti myös äkäisyyttä vaihtelevalla voimakkuudella. Joku pientä rassaa kovin, kun uni on katkonaista ja hereillä ollessakaan kaikki ei ole ihan hyvin. Lämpö oli aavistuksen koholla, mutta nyt Sisu nukahti ennen kuin ehdin lääkitä - annetaan sitten, kun herätys tulee ennemmin tai myöhemmin.
Vähän kuitenkin ulkoiltiinkin päiväsaikaan. Teimme koiratreffit naapurien kanssa läheiselle pellolle ja siinä vierähti toista tuntia, kun karvapallerot temmelsivät keskenään. Sisu tätä menoa katseli pääosin aivan tyytyväisenä ja kun harmitus alkoi iskeä, auttoi siihen se, että iskä lähti pienelle vaunulenkille. Illan taisi pelastaa se, että mummu ja pappa poikkesivat käymään pääsiäisvisiitillä. Heille piti esitellä kaikki uudet taidot, kuten linkkuveitsiseisonta (itsellä venyttäisi varmaan takareisiä niin, että pääsisi tuskanulvahdus), siitä istumaan pyllähtäminen ja konttaus. Miehen kanssa ollaan pari päivää naurettu katketaksemme, kun Sisu lattialla istuessaan saattaa pitää kaksin käsin lelusta kiinni, nostaa lelun päänsä päälle ja iskeä sen vatsaansa vasten. Useimmiten leluna tässä leikissä on Brio-klovnin tikku, ellei äiti ole takavarikoinut sitä vahingon pelossa. Nauru taas liittyy siihen, että Sisun toiminta näyttää meistä siltä, että äijyliini yrittää tehdä harakiria. Ollaan vissiin miehen kanssa niin huonoa seuraa, että Sisu tuumaa, ettei kestä meitä enää. (Mitäköhän tyyppi yrittää teininä...?)
Päädyin tilaamaan myös pitkään harkitsemani kantorepun. Ajattelin, että se olisi hyvä väline koirien kanssa lenkkeillessä, kaupassa käydessä (jos ei aina jaksa rattaita ottaa), lyhyillä matkoilla tai kärttypuuskan vaivatessa kotosalla. Voi sitten iskä iskeä Sisun reppuun ja ottaa kyytiin ja jäävät kädet vielä vapaiksi. Naapurinäiti vinkkasi, että näin heillä mies myös imuroi: lapsi selkään ja työn touhuun. Onkohan minulla nyt lupa odottaa putipuhdasta kotia joka päivä, kun töistä kotiudun? Ehkä ei, kun en sitä itsekään miehelle tarjonnut... Valitsin lopulta Manducan (Patapum oli hyvänä kakkosena loppuvertailussa) lähinnä siksi, kun sitä mainostettiin säädöiltään joustavimpana ja ergonomisena. Me kun miehen kanssa ollaan niin eri kokoisia, että säätövaraa tarvitaan, jos edes harkitaan kantavamme samalla välineellä. Liinahan meillä jo oli käytössä, mutta siitä ukkokulta ei innostunut.
Huomenna olisi tarkoitus mennä kahvittelemaan melkein-naapuriin (kaupunkiasuja ei tätä naapuriksi varmaan kutsuisi hyvällä tahdollakaan, kun matkaa kuitenkin kertyy muutama sata metriä...). Maanantaina saatetaan käväistä mummulassa, jos flunssa helpottaa. Tiistaina sitten kutsuukin yliopisto ja pojat saavat olla kaksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti