Sisu näyttää omaavan yhtä hyvän keskittymiskyvyn kuin äitinsä: joka hetki pitää olla ties kuinka monta asiaa menossa, eikä yhteen viitsitä kovin pitkästi huomiota suunnata. Mitäs sitä kaikkia munia yhteen koriin, vai miten se sanonta menee?
Ilmeisesti meidän pieni on päättänyt, ettei tarvitse kontata ennen kuin seisoo. Eilen nimittäin hän veti itsensä useampaan otteeseen istuma-asennosta polvilleen ja heilui siinä kotvan, ennen kuin putosi takaisin pyllylleen. Tai sitten tämä enteilee konttaamaanlähtöä, sillä kun hän oppi menemään konttausasentoon, oppi hän myös parin päivän viiveellä ryömimään eteenpäin.
Kielelliset kokeilut jatkuvat niinikään. Nyt ollaan siirrytty toistelemaan "ätä", "äitä" sekä "itä" -äänteitä. Olisivatko viimeinkin loputtomat toistelut "sano äiti, äiti, äi-ti, ä-i-t-i" tuottaneet tulosta? Miten vaan, mutta hurmaavaa tuo kuitenkin on! Kerranhan toistelin Sisulle äitiä ja sain aina vastaukseksi makean naurun, kunnes kallistin hänet vaipanvaihtoa varten hoitoalustalle ja pikkumies sanoo hymysuin "ämmä". Just. Kiitos vaan. Mies on nyt ottanut spurtin ja opettaa Sisua sanomaan "isi". On sitä äidinkin kanssa jo harjoiteltu, mutta varmaan äiti-sanaa kuulee useasti muutenkin päivän aikana, kun Sisulle selostan, mitä teen milloinkin.
Ihme, että yöt ovat olleet niinkin rauhallisia, vaikka kehitystä tapahtuu päivisin noin kovaa vauhtia. Odotin levottomampia hetkiä, mutten suinkaan valita! Viime yönä herättiin vain kahdesti ja maitoakin tarvittiin vasta kuuden jälkeen (mitä siis en enää yöksi laske). Ihanaa nukkua paremmin, mutta samalla havahdun siihen, että meidän pikkuinen vauva ei ole enää niin pieni. Äitin poika on jo iso... Nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti