Meidän pieni kullannuppu täytti tänään jo kahdeksan kuukautta. Kulunut kuu on pitänyt sisällään valtavasti kehitystä eri osa-alueilla, mutta niitä en ryhdy tässä enää kertaamaan, kun melko tunnollisesti on tullut merkkipaaluista raportoitua. Synttäripäivän kunniaksi äiti antoi Sisun makustella pari imaisua omasta jäätelöpuikostaan ja sille suu avautuikin innolla. Kun huuliin jäi hieman suklaata, imeskeli pikku-ukko antaumuksella alahuultaan. Luuli varmaan parka, että makua irtoaisi loputtomiin. Tarjoilu loppui näiltä osin ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, ja Sisu sai jäätelön sijasta imeskeltäväkseen kuivatetun palan Oululaisen reikäleipää. Siihen oli mukava hioa ikeniä, jotka pullistelevat jo vaikka kuinka monen hampaan voimalla, mutta mitään ei ole tullut läpi. Sanoinkin tänään mummulle ja papalle, että tästä meidän nassikasta tulee varmaan nuorin proteesipotilas ikinä...
Tällä hetkellä kiihkeimmin treenataan tuota konttausasennossa heilumista sekä erilaisia tavuja, joita suusta voi ulos saada. Peribrittiläinen "ta-ta" on jo löytynyt ja tänään siirryttiin itänaapuriin, kun d-kirjain saatiin aikaan. "Da". Suurimman osan ajasta suu on liikkeessä, mutta aina ei jaksa tuottaa ääntä, joten suuta vain auotaan ja väännellään kieltä eri asentoihin. Naksuttelu ja maiskuttelu ovat taas in.
Suurin muutos lienee tapahtunut kuitenkin tissirintamalla. Nyt imetys ei ole enää niin tiuhaa tai pitkäjänteistä kuin aiemmin, ja Sisu selvästi kaipaa rintaa vähemmän. Yöt menevät mukavasti ilman imetystä, vaikka päivisin tankataankin joka aterian jälkeen. Ja niinkuin minä luulin, että tuo pieni on tissiriippuvainen vähintään armeijaikään. Olin väärässä jälleen kerran. (Ja tuskin oli viimeinen!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti