Aamulla kello puoli viisi heräsin siihen, että joku kampesi sormella silmäluomiani auki. Sisuhan se siinä istui äidin vieressä naurusuin ja tökki silmiä viestien, että voisi se äitikin jo heräillä. Kun puristin luomia tiukemmin kiinni, sormi kaivautui aina vain syvemmälle, kynnelläkin koitettiin hieman raapia, josko se tehoaisi paremmin. Pari yötä meillä on palvelutiski ollut kiinni, ja Sisu ei sitä ole protestoinut millään tavalla. Tutti on - vihdoin ja viimein - kelvannut, ja sen suuhun saatuaan tai vesihörpyn nautittuaan Sisu on jatkanut uniaan. Ensiherätykseltä hän on kuitenkin vielä päässyt meidän väliimme nukkumaan. Tänä aamuna kuitenkin annoin tyypin tisutella viiden aikaan, kun en millään jaksanut nousta ylös ja tiesin Sisunkin sammuvan, kunhan hän saa tilkkasen maitoa. Seitsemän aikaan hän alkoi uudelleen möyriä, mutta sammui vielä useamman kerran mitä mielikuvituksellisempiin asentoihin. Eilen aamulla miekkonen kaatui istualtaan suoraan unille - ei käynnistynyt kone, vaikka yritys oli kova.
Ahkerasti treenataan tuetta seisomista. Tänään jo vähän tanssittiinkin tuetta ja sepäs vasta hauskaa oli. Sattui aamulla harjoitellessa myös pieni vahinko, kun Sisu avasi kaapin oven, eikä hoksannut sen levähtävän holtittomasti auki, jos koko painollaan ottaa tukea, kun tasapaino horjahtaa. Ennen kuin sain käteni eteen, töksähti ukkeli turvalleen ovea vasten ja saatiin vihdoin ensimmäinen verenvuoto aikaan. Nenästä tirisi pari tippaa - muuten ei ehkä niinkään paljoa olisi paperiin tullut, mutta kun pyyhkiessäni nenää Sisu innostui (itku loppui siis hyvin lyhyeen) niiskuttamaan voimakkaasti... Kaikenlainen heittely on myös lyönyt itsensä läpi, jolloin kaaressa lentelevät lelut, ruoka (syöminen loppuu kyllä sitten siihen), tutti ja kaikki, mikä pieniin käsiin tiensä saattaakin löytää.
Päivällä meillä kävi Sisun kanssa lähes samanikäinen tyttö kyläilemässä. Sisu ei ilmeisesti ole kuullut käsitteestä henkilökohtainen tila, kun iholle piti tunkea jatkuvasti. Oli myös hauska seurata, miten erilaisia lapset ovat ja miten luonne-erot tai temperamenttierot tulevat ilmi. Sisu oli kuin elohopea, jatkuvasti liikkeessä eikä draaman tajuakaan paljon tarvinnut esiin houkutella, kun saatiin mahtava raivari aikaan, kun harjaa ja sihveliä ei saanutkaan imeskellä. Pieni vieraamme sen sijaan konttaili ympäriinsä hyvin toimeliaasti, mutta pisti välillä pötkölleen lattialle tutkien antaumuksella kädessään olevia leluja. Iltasella kävimme vielä tien muiden lasten kanssa pomppimassa trampoliinilla. Sisukin hytkyi menossa mukana ja äiti sai vähän pomppiakin ja yrittää tehdä temppuja kuusivuotiaan tytön perässä. Pomppiminen sujui, mutta eivät temput. Yksi lapsi totesi, ettei ole koskaan nähnyt aikuista trampoliinilla. Kuinkahan paljon Sisu aikanaan häpeää äitiään...? Ehkä tietty lapsenmielisyys silti on ihan hyvä säilyttää, josko sitten jaksaisi yrittää ymmärtää teini-iän eksistenssiangstia ja villityksiä vähän paremmin.
Pari päivää meillä on ollut kestokänkkäränkkä, aina välillä menee kivasti, mutta toisinaan ei senkään vertaa. Lämmin ruoka ei ole mennyt alas häävistikään, kylmä/viileä sen sijaan kelpaa. Viime yönä Sisu myös unissaan kitisi surumielisesti, eikä tahtonut löytää unta. Aamulla sain ujutettua sormeni Sisun suuhun, ja siellä tuntui kuin tuntuikin kaksi etuhammasta olevan löytäneen tiensä jo osittain ikenen läpi. Annoin Panadolia annoksen ja nyt illalla toisen, mikä näyttikin helpottavan oloa. Toivotaan siis, että tänä yönä uni ei häiriintyisi kipuilun vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti