Ennen töihin menoa ahdisti niin pirusti. En millään olisi halunnut lähteä Sisun luota minnekään ja ensimmäiset työpäivät olivatkin perin pitkiä. Eilen, kun ajattelin jääväni taas tänään kotiin ja miehen suunnistavan töihin, alkoi taas kyrsiä. Juuri kun pääsin työn alkuun ja muistin, miten paljon siitä pidänkään, tulee taas tauko. Ja Sisu tuntui vain kiukuttelevan. Ihan kuin hänkään ei haluaisi viettää aikaa äidin kanssa, vaikka tosiasiassa taitaa kyse enemmänkin olla eroahdistuksen aiheuttamasta känkkäämisestä. Koska olen hyvin kypsä ihminen ja äiti, kiukuttelin sekä Sisulle että miehelle. Mies kehotti olemaan aikuinen ja sanoi Sisun vain perineen mun temperamentin ja voimakkaan tahdon. Sekin vielä.
Keräsin sitten kaikki asiat, jotka vain yhtään ärsytti, yhteen kimppuun ja sain kokoon seuraavan sikermän.
1) Haluaisin nukkua edes yhden yön heräämättä ja päästä eroon yöimetyksistä.
2) Haluaisin omaa aikaa ajatella omia juttuja: tällä hetkellä lähinnä väitöskirjaa.
3) Haluaisin kuopsutella pihalla, istutella uusia puskia, perennoja sekä rakentaa puutarhaa muutenkin. Ihan itsekseni, ihan rauhassa. Kynsiä oikein sydämen kyllyydestä ja tarkastella kasvien kasvua.
4) Haluaisin eroon koirien tuomasta lisätyöstä. Tämä pätee lähinnä toisen partaveikkomme nykyiseen tilaan. Kynsi ja varvas saatiin operoitua, ja meille annettiin ohjeeksi syöttää antibioottia 16 päivän kuuri, lisäksi kipulääkkeet, jalan suojaus aina ulkoillessa, suihkutus ja föönaus vähintään kaksi kertaa päivässä. Tämäkin vielä menisi. Mutta sitten tulevat ne ravintolisät ja joku noista aineista saa koiraparan oksentelemaan, joten sitten vielä moppaat oksennuksia väliajat. Ja huolehdit, ettei Sisu pääse lätäkköön käsiksi tai repimään koiraa kaulurista.
Kaikkiaan tuntuu siltä, että joka minuutti päivästä on ohjelmoitua ja muistettavaa on niin paljon, ettei paremmasta väliä. Valivali.
Jokaiseen "ongelmaan" on helppo ratkaisu:
1) Huudata lasta/anna isän hoitaa. Jälkimmäistä yritettiin, mutta vain äiti kelpasi. Ensimmäistä en halua edes yrittää.
2) Vie lapsi päivähoitoon ja mene itse töihin. Vaan kun tätäkään en halua.
3) Nipistä perheen yhteisestä ajasta, jonka jälkeen kuoki, kaiva ja kuopsuta.
4) Anna koirat pois. Not an option.
Lopputulema siis lienee se, että valitan vain, koska mikään ei oikeasti ole vialla, mutta silti pitää saada marista. Alustavasti oli juttua miehen kanssa, että iltaisin ja viikonloppuisin inspiraation iskiessä voin mennä puuhaamaan pihalle tai työhuoneeseen. Saavat pojatkin kahdenkeskistä aikaa ja äiti pienen henkireiän.
Viime yö meni onneksi ihan kohtuullisesti. Sisu kyllä lupsutteli kolme kertaa (hampaat, hampaat) ja heräsi tämän lisäksi vähintään nelisen kertaa. Sain hänet kuitenkin heti nukahtamaan, kun inahdus kuului, kun otin hänet kainaloon. Pieni sammui heti. Vissiin läheisyydenkaipuu kalvaa öisinkin. Aamullakin vieressä mönki iloinen poika, joten päivä alkoi kivasti.
Kolmosen aamu-tv:tä katsellessa kävi taas jurppimaan. Tällä kertaa ei oma elämä, vaan mainokset ja niiden välittämä arvomaailma. Kyse on siis Pepsodentin Anti age -hammastahnamainoksesta. Itse tosin kutsun sitä MILF-mainokseksi. Miksi ihmeessä teini-ikäisen (tai ehkä vielä vanhemman) pojan äidin pitäisi olla poikansa kavereiden mielestä tyttöystävän näköinen tai ylipäänsä haluttava? Kysyn vaan. Onko hiukkasen vinksahtanut kauneusihanne, jos pitää vedota itseään yli puolta nuorempiin miessukupuolen edustajiin ikään kuin ilmaistakseen, ettei aika pysty tähän naiseen? (Ja, hei, ihan oikeastiko hammastahna tässä auttaa?) Miksi poikien äitien pitäisi pyrkiä tähän? No, omalta osaltani lienee turvallista todeta, ettei musta koskaan tule MILF-äitiä. Ensinnäkään en omaa tähän tarvittavia ulkoisia avuja. Toisekseen en jaksa ottaa paineita omasta ikääntymisestä ja yrittää näyttää ikäistäni puolta nuoremmalta. Kolmanneksi tein lapseni liian vanhana.
Pitipäs taas avautua, mutta helpotti hitusen. Nyt Sisun kellahdettua päiväunilleen, voinkin käyttää hetkisen hiekkalaatikko-keinukompleksin suunnitteluun ja pihatöiden priorisointiin. Sekä kipaista suihkuun, pestä koiran koiven, tsekata sähköpostit ja ties mtä muuta. Sisun herättyä syödään nopsasti päiväruoka ja startataan kohti neuvolaa. Kiva nähdä, paljonko ukko on kasvanut. Oma veikkaus olisi sellaiset 77 senttiä ja 10 kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti