Limpsin lampsin

...jalkapatikalla, patikalla joo! (Vaikkei täällä maalla pääsekään "Metrolla mummolaan".)

Niinhän siinä sitten kävi, että äidin hilpaistessa töihin, päätti Sisu ryhtyä kävelemään. Mies soitti töihin, juuri kun olin lukemassa puisevaa artikkelia ja tuijottelin työhuoneen ikkunasta sateista ilmaa, ja kertoi Sisun nousseen taaperokärrynsä puikkoihin seisomaan ja tallustaneen muutaman metrin matkan kärrynsä perässä. Takana oli kuulemma pitänyt vähän varmistella, jottei vahinkoa pääse sattumaan, mutta ihan itse poika lampsi. Sen jälkeen kuulemma meno vain yltyi ja paikallaan ei olla nyt ollenkaan, vaan seisomaanhan se on päästävä.

Onneksi huomenna teen etäpäivän, joten voin tarvittaessa kipaista varastotyöhuoneestani todistamaan kehitysaskelia. Ihana oli tänäänkin tulla kotiin, kun vastassa oli ääneen naurava pieni, joka kiisi kohti äidin punttia ja liimautui kaulaan syliin päästyään. Ironista sinänsä, sillä juuri eilen hehkutin ystävälle, miten hienointa töihin paluussa on se, että pääsee syömään rauhassa kunnon lounaan. Koskaan ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä lopulta en ehtinyt kuin hakea yliopiston ruokalasta sämpylän ja suunnata palaveriin. Pääosin kiire kuitenkin johtui siitä, että lähdin aiemmalla junalla kotiin, kun alkoi rintavarustus pingottaa pahaenteisesti. Nauroinkin miehelle eilen illalla sitä, miten töihin mennessä etumus on kuin pari patakintaita ja taas kotiin lähtiessä muoto on muuttunut D-kupin silikoneiksi... (Huomaakohan tätä kukaan töissä...? Toivottavasti ei.)

Päiväunien jälkeen seisominen ja itsenäinen taaperrus näyttivät olevan jo last season -taitoja. Nyt treenataan seisomista niin, että pidetään vain yhdellä kädellä kiinni. Eihän sitä kukaan loputtomiin jaksa taitojaan hioa, vaan aina pitää suunnata kohti uusia haasteita ja alahampaat ojossa irvistellä ja hönkäillä, kun on niin mahdottoman mukavaa. Melko hyvin näyttää tasapaino pitävän, vaikka vähän välillä horjutaankin.

Iltapesujen aikaan Sisu pääsi ensimmäistä kertaa saunan alalauteille kylpemään. Vähän taisi jännittää, kun ei oikein irronnut kylpyilotteluja normaaliin tapaan. Opeteltiin kuitenkin pihisemään ja suhisemaan kuin kiuas. Tosin tällä kertaa suhinasta vastasi äiti Sisun tyytyessä hymyilemään.