Eilen nukuttiin taas kolmet päiväunet. Kahdet reilun puolen tunnin ja yhdet parin tunnin mittaiset. Koska pisimmät unet olivat illan viimeiset, oli Sisu päivällä hieman kärttyinen välillä. Pelkäsin yöunien taas venyvän myöhälle pitkien päiväunien vuoksi, mutta tältä vältyttiin.
Viime yö meni jaetulla vetovastuulla. Mies hoiti alkupuolen yötä ja minä loppuyön. Iltapesujen jälkeen Sisu söi valtavasti ja uumoilimme, että sillä saattaa olla seurauksensa. Tein riisipuuron kerrankin maitoon ja puuron päälle vielä kolmannespurkin päärynää. Annos oli vielä isompi kuin edellisiltana. Kaikki meni. Keinuttelin hetken Sisu sylissä, ja kun silmien hieronta alkoi puoli yhdeksältä olla jatkuvaa, annoin Sisulle iltamaidot ja samalla uniassosiaatiopupun hypisteltäväksi. Josko saataisiin äidin sijasta unileluksi pehmopupu...
Luulin, ettei maitoa juurikaan menisi, kun puuro teki niin hyvin kauppansa, mutta olin väärässä. Maitoakin juotiin innolla. Pieni masu oli aivan pallo. Hän alkoi syömisen jälkeen torkkua syliini, joten annoin Sisun miehelle, joka laski puolivalveilla olevan pojan pinnasänkyyn. Sisu nukahti. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän.
Jännityksellä odotin ensimmäistä herätystä, joka koitti puoli kymmeneltä. Se alkoi pienellä kitinällä, mies meni laittamaan tuttia ja siitäkös huuto yltyi. Mies hyssytti ensin sängyssä ja otti sitten nappulan syliinsä ja heilutteli. Huuto yltyi välillä, laantui sitten ja jatkui taas. Mies epäili tehneensä jotain väärin. Otin Sisun omaan syliini, jossa huuto jatkui. Käänsin hänet selälleen, asentoon, jossa yleensä imetän. Alkoi kova hamuilu. Kun rintaa ei tullut, huuto alkoi taas. Samalla selvisi kiljumisen syy: tissinkaipuu. Vähän vajaa puoli tuntia Sisu jaksoi eriasteisella voimakkuudella huutaa, sitten hiljeni. Annoin hänet takaisin miehelle, jottei tule taas nukahdetuksi maidontuoksuun. Mies heilutteli häntä hetken ja laski sänkyynsä. Tuli itku, mutta se tyyntyi silittelyllä. Mies jätti Sisun nukahtamaan itsekseen ja näin kävikin.
Sitten herättiin puoli yhdeltä. Taas tarvittiin syliä, mutta itku loppui melko lyhyeen ja uni vei voiton. Mies jätti Sisun taas sänkyynsä nukkumaan. Vartin vaille kaksi itkeskeltiin jälleen. Nyt arvelin jo olevan mahdollisesti nälkäkin. Sisu tuli meidän väliimme, imi hanakasti hetken, irrotti itse ja pyöritteli pari kertaa päätään nukahtaen sitten. Puoli kolmelta alkoi kuulua unista kitinää, ja Sisu heräsi. Nälkä ei nyt voinut vaivata, muttei hän tyyntynytkään taputtelulla tai tutilla, joten nostin hänet syliin. Taisi olla kyse masuvaivasta, kun hän helpotuksen saatuaan alkoi nuokkua käsivarrellani. Laskin Sisun vatsalleen sänkyyn, silitin kitinät pois ja jätin nukahtamaan. Hetken hän haki käsillään konttausasentoa ja vähän pidempään päälleen hyvää paikkaa, mutta nukahti sitten itsekseen. Tisua ei etsitty laisinkaan tällä kertaa.
Kuudelta iski seuraava nälkä. Nopeasti syötiin ja nukahdettiin sitten heti perään. Vähän ennen puoli yhdeksää herättiin sitten lopullisesti. Aamumaidot juotiin vielä sängyssä ja yhdeksän pintaan könyttiin koko sakki ylös.
Sain joskus neuvolasta ohjeen, että yöheräilyksi lasketaan klo 22-06 välillä tapahtuvat heräämiset. Niitä meillä oli kolme (tai neljä, jos tuo kuuden herätys luetaan mukaan). Edistytty ollaan silti. Herätykset eivät ole kovin pitkiä. Iltalupsuttelusta - siitä, kun Sisu heräsi ennen yhtätoista vähintään neljästi ja lupsutti itsensä uneen - on päästy eroon. Yötissuttelu on niinikään jäänyt pois. Oma sänky kelpaa. Osataan ajoittain nukahtaa itse, eikä vaadita tissiä/tuttia tai taputusta. Nyt kun saataisiin vatsa hieman löysemmälle, niin ehkä masuvaivaan herääminenkin loppuisi. Öissä näyttää kuitenkin olevan selkeä rytmi, kun herätykset ovat suunnilleen samaan aikaan. Luulen, että tästä vielä hyvä tulee, kun ei ihmeitä (koko öitä) odota ihan heti opettelun tuloksiksi. Ottaen huomioon lähtötilanteen, paljon on jo muuttunut, mutta kyllä töitäkin vielä piisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti