Markkinalapsi?

Taas on viikko hujahtanut kuin siivillä. Olimme Sisun kanssa pari päivää mummulassa, jotta äiti sai vähän ladattua akkujaan. Yöt ovat olleet vieläkin rikkonaisia, eikä mikään tassuttelu paljon näytä Sisua lohduttavan. Oma väsymykseni vain kasvoi siitä, kun häntä piti kanniskella ja hyssytellä öisin, kun hän kuitenkin rinnalle tyyntyy parhaiten. Äänen käheyskin johtui siitä, että hän öisin kiljui niin kovin, ettei ääni sitä kestänyt. Päädyin lopulta siihen, että hän saa yöllä rintaa, mutta lupsuttelua vältellään. Yösyöttöjä ei nyt niin mahdottoman montaa ole, ettenkö sitä jaksaisi vielä muutamaa viikkoa. Kun mies pitää talvilomaa, yritetään yösyöminkejä vähentää yhteen.

Sisu oli aivan huumassa, kun hän heräsi mummulasta. Oli vissiin kyllästynyt pällistelemään vain minun naamaani, joten vaihtelu tuli tarpeeseen. Mummukin ihmetteli, miksi ihmeessä tätä lasta sanotaan kitiseväksi: yhtä hymyähän tämä on. Joo, olihan se silloin. Mummulassa Sisu harjoitteli jo vähän tulevaa muusikon uraansa. Pimputti pianoa mummun sylistä ja koska siitä niin hienoja ääniä saatiin irti, pitihän sitä jokelluslaulaakin samalla.

Eilen oltiin sitten vaihteeksi yliopistolla. Kävin palaverissa keskustelemassa tekeillä olevasta artikkelikäsikirjoituksesta ja palautin samalla seuraavan luvun väitöskirjasta ohjaajalle silmäiltäväksi. Sisu viihtyi hienosti mukana jorinoissa, leikki leluillaan, söi pariin kertaan ja nukkui pitkät unet. Ilmeisesti hän ainakin vielä piti meidän keskusteluamme varsin kuivakkana, kun unetti melkein pari tuntia. Koko reilun kuuden tunnin reissun hän oli mitä parhainta matkaseuraa kuitenkin. Ehkä hänessä piileekin markkinalapsen luonto, kun humu ja häly ovat mieleen? Ruoka maistui vallan mainiolta sekä reissussa että kotona, semminkin kun kuljetusfirma oli kiikuttanut tilaamamme Tripp Trapp -tuolin oven taakse, josta iskä sen kokosi ja jossa Sisu sai jo koemielessä syödä. Hassua, miten hän sitterissä syötettäessä imaisee ruuan lusikasta ja vain joskus avaa suunsa kunnolla. Tuolissa istuen suu oli ammollaan jatkuvasti. Asentoko sen nyt sitten teki? Outoa. Ainoa miinuspuoli päivässä oli se, että matkoineen päivineen unia kertyi peräti neljät, mikä sitten siirsi yöunille menoa yli kymmeneen. Yöllä ainakin oman mielikuvani mukaan meillä kuitenkin nukuttiin hyvin, mutta aamulla alkoi masukiemurrus.

Olen viime päivinä aloitellut melko reippaasti uusia makuja (mango, tomaatti, sipuli, kalkkuna, ohra), josko niistä joku kovettaisi hieman vatsaa. Mitään mahdottomia vaivoja ei vielä ole ilmaantunut, joten eivätköhän aika ja maltti korjaa tilanteen. Tänään ruokaa ei olekaan mennyt samaan tahtiin kuin eilen, ilmeisesti sen verran kipuillaan, että tissuttelu on arvossaan. Milloinkohan sitä imetystä tietoisesti tulisi alkaa vähentää? Tokihan kerrat ovat jo nyt harventuneet ja lyhentyneet, kun muutakin ruokaa syödään, mutta jotenkin en ole ottanut asiakseni vielä alkaa imetyskertoja tarkemmin seuraamaan. Jos kerran puolivuotiaaksi olisi ollut hyvä olla täysimetykselläkin, niin ei kai sitä nyt heti ruveta nollalinjalle? Jostain luin, että maitotuotteita pitäisi kuitenkin alle vuoden ikäisen saada yli 6 desiä päivässä. Ei sellaista määrää näistä kotimeijereistä ainakaan kerralla heru! Ellen palaisi töihin huhtikuun alusta lukien, en miettisi koko asiaa vielä. Joitain päiviä on kuitenkin tehtävä yliopistollakin uudessa toimistohuoneessani, jolloin päiväimetykset jäävät väliin. Sisun kannalta tämä ei sen suurempi ongelma ole, sen kun juo pullosta sen aikaa, mutta oma oloni voi tulla jo varsin muhkeaksi tällä välin. Pitänee katsella maaliskuussa viimeistään, miltä tilanne näyttää - etenkin, kun taas touko-heinäkuun olen hoitovapaalla ja työskentelen kotoa miehen loman aikaan ja voisin siten päivälläkin piipahtaa imettämässä tarpeen tullen.

Tänään armas siippani lupasi hemmotella minua - siis myös sen lisäksi, että hän katselee viikonloppuna Sisun perään, että saan vähän töitä tehdyksi halutessani - luvassa on sushia. Olen kinunut sitä jo ties miten pitkään. Raskausaikana vain en raakaa kalaa arvannut syödä ja sen jälkeen asia on hautautunut. Mutta nytpä sekin korjaantuu; saas nähdä, onko kyseinen ravintola saamiensa kehujen väärti. Jälkiruuaksi tilasin mangolassia, katsotaan, josko toiveeni toteutuu... Ihana saada vähän vaihtelua arkeen!