Sano "aa"

Kävimme tänään Sisun kanssa hammashoitajalla. Ei ollut reikiä, jos ei hampaitakaan. Turisimme hoitajan kanssa ensin yleiset kuulumiset ja keskustelimme siitä, miten hampaita - sitten kun ne joskus puhkeavat - tulisi oikeaoppisesti hoitaa. Jännitin vähän tapaamista etukäteen, kun Sisusta on tullut kova vierastamaan, mutta hoitaja ymmärsi alkuun pysytellä muutaman metrin päässä, jolloin Sisu sai häntä tarkkailla, hyväksyä ja hymyillä ja vasta sitten tuli suuhun kurkkimisen vuoro. Kiltisti hän avasi suun ja antoi tädin ihailla pullottavia ikeniä. Sekä ylhäällä että alhaalla tuleva purukalustonalku pullistelee jo. Hoitajan mukaan ei enää varmasti mene kauaa ennen kuin alahampaat alkavat pilkistää. No, samalta ikenet ovat näyttäneet jo joulusta asti, joten itse en henkeä pidättämään kävisi puhkeamista odotellessa. Kun sormet otettiin pois Sisun suusta, napsahti sekin visusti kiinni. Huulet piti oikein puristaa yhteen, ettei vain enää kaivella.

Käynnin jälkeen aloin pohtia kuulemaani. Hoitajan mukaan kun imetys olisi hyvä lopettaa etenkin yöaikaan heti kun hampaat tulevat. Yli yksivuotiaaksi taas ei missään nimessä kannata imettää, kun silloin maito muuttuu sokerivedeksi. (Enhän siis halua pilata lapseni hampaita?) On se nyt kumma juttu. Ensin kun vauva syntyy, kaikki kyselevät imetyksestä ja sitä yritetään kaikin keinoin saada luonnistumaan. Kun se on niin hyväksi, vaivatonta, luonnollista ja terveellistä molemmille. Mutta, kas kummaa, kun puoli vuotta tulee täyteen, niin johan muuttuu ääni kellossa. Silloin pitää jo alkaa puolustella sitä, että vielä imettää, imettää öisin eikä ole hetimiten lopettamassa. Ja nyt se on jo melkein terveysriski. Voi hyvän tähden. Varmasti on niin, että maidon koostumus muuttuu. En myöskään epäile sitä, etteikö imetystä voisi lopettaa jo nyt. Saati yösyöttöjä. Kyseenalaistan kuitenkin sen, että näin automaattisesti pitäisi tehdä. Eikö terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulisi yrittää ottaa kokonaisuus huomioon - hampaiden kannalta suositus voi olla paikallaan. Mutta entä lapsen muu kehitys, äidin ja lapsen muu vuorovaikutus syönnin ohella, terveysvaikutukset äidille tai se, että tutkimusten mukaan ihmisen luonnollinen vieroittautumisikä on noin 4-7 vuotta? Mikä se sellainen väite on, että rintamaito muuttuu sokerivedeksi? Kukkua, sanon minä. En ajatellut imettää loputtomiin, enkä väitä, että imetys olisi paras/ainoa vaihtoehto lapsen ruokkimiseen. Oli aika, kun kaduin ikinä aloittaneeni. Lähinnä vain korpeaa se, että sieltä sun täältä tungetaan jos jonkinlaista neuvoa, ja sitten sanotaan, että "tutkimusten mukaan näin on". Kyllä varmaan, mutta on myös toisenlaisia tutkimuksia ja näkökantoja. Asiat eivät yleensä ole niin yksinkertaisia. Toivotan tervetulleeksi ajatukset, kokemukset ja vinkit, mutta olen hirvittävän huono ottamaan totuuksia vastaan. Etenkin kun ne esitetään ainoina ja oikeimpina vaihtoehtoina. Ehkä olen lukenut liikaa yhteiskuntakritiikkiä. Toivottavasti saan opetettua sitä Sisullekin - iltasatuna meillä luetaan vissiin Foucault'n Tarkkailla ja rangaista ennen siirtymistä Nancyn filosofiaan.

Eilen minut muuten valtasi outo inspiraatio. Piti tekemäni viikkosiivous, jonka yhteydessä matto heivattaisiin pois ruokapöydän alta. En jaksa varoa sitä aina, kun Sisu opettelee syömään. Sitten iski ajatus siitä, että olisipas mukavaa, jos keskilattialla olisi vähän enemmän tilaa leikkimiseen. Kun mies tuli kotiin, ei ulko-ovesta meinannut mahtua sisään, kun olin siirtänyt Sisun kanssa kaikki huonekalut pois paikoiltaan ja yritin hahmottaa tilaa. Illalla patistin ukkokullan vielä purkamaan kirjahyllynkin osiin. Nyt kaikki kalusteet ovat edelleen poissa paikoiltaan, kun spatiaalinen hahmotuskykyni temppuilee. Keskilattialla ei ole senkään vertaa tilaa kuin ennen. Alkoikohan surullisenkuuluisa lebensraum-ohjelmakin näin viattomasti? "Tarvitsisimme hieman enemmän tilaa väestölle?" Koska omasta takaa ei löytynyt, piti vähän laajentaa naapurin puolelle ja samalla harventaa asutusta. Mihinköhän tämä oikein voi meillä johtaa? Ehkä hävitän kaikki lelut, niin ei tarvita leikkitilaakaan...