Eilen jatkoimme siis Sisun totuttamista omaan sänkyynsä. Nukuttaminen aloitettiin kymmenen aikaan - tai oikeammin silloin minua väsytti jo sen verran, että laskin lautasantennisilmäisen pojan pinnasänkyyn. Arvatakin saattaa, ettei Sisu sinne nukahtanut, kun kerran yhtään ei väsyttänyt. Masukin kai vaivasi, kun kitinän jälkeen hän puoli yhdentoista kiemuroissa siirtyi iskän käsivarrelle ja nukahti siihen puolisen tuntia myöhemmin. Siirsin hänet sänkyynsä ja sinne hän jäi herätäkseen puoli kahdeltatoista. Kahdentoista aikaan sain hänet viimein yöunille maitotankkauksen jälkeen.
Ensimmäinen varsinainen herätys oli lähes minuutilleen samaan aikaan kuin edellisyönä - vartin vaille kaksi. Tassuttelu, tutti, vesi tai syli eivät ratkaisseet kadonneen unen ongelmaa, joten sorruin tarjoamaan rintaa. Nälkä Sisulla ei kuitenkaan ollut, vaan melkein heti syöminen vaihtui lupsutteluksi, mikä aiheutti sen, että äiti sulki maitobaarin. Tarjoilun päättyminen aiheutti lievää kitinää, mutta Sisu jäi sänkyynsä ja nukahti.
Unta riitti tunniksi. Yritin taas silitellä ja hyssyttää. Käänsin Sisun vatsalleen, jos uni niin maistuisi paremmin. Ei auttanut. Tutti tai vesi ei kelvannut. Huuto yltyi. Nostin Sisun syliin ja hyssytin siinä, mutta hän vain huusi. Yritin sylissäkin tuttia tai vettä, mutta ei huutava lapsi niitä huolinut. Itseä väsytti armottomasti, mutta päätin, etten tällä kertaa sorru tisutteluun, kun viimeksikään ei ollut nälkä. Käänsin Sisun mahalleen käsivarrelleni, jossa hän kiljui hetken, muttei muutamaa minuuttia pidempään ja nukahti sitten heilutukseen. Laskin hänet sänkyynsä, jolloin hän alkoi itkeskellä, mutta tällä kertaa jäi nukkumaan, kun taputtelin pyllylle.
Seuraavaksi huudettiin puoli viideltä. Tällöin arvelin Sisulla jo olevan nälkä, joten otin hänet meidän väliimme syömään. Huuto loppui kuin veitsellä leikaten, kun Sisu sai maitoa. Hän söi hetken ja alkoi sitten lupsutella. Tämän lopetin alkuunsa, jolloin pikkumies käänteli muutaman kerran päätään tyytymättömänä, mutta nukahti sitten. Puoli seitsemältä herättiin jälleen. Nyt olin jo itse aivan uninen, jolloin tarjosin suosiolla heti rintaa. Sisu söi melkoisesti, mutta nopeaan, irrotti sitten itse otteensa ja nukahti. Puoli yhdeksän aikaan syötiin taas. Tällöin Sisu olisi myös lupsutellut, mutta ei pannut juurikaan pahakseen, etten tätä sallinut.
Itse heräsin puoli kymmeneltä ja vartin vaille yritin tökkiä Sisua ylös. Nyt mikään ei häirinnyt, vaan pyörittelipä häntä miten päin tahansa sängyssä, uni jatkui vallan mainiosti, vaikka silmät välillä aukesivatkin. Soitin siinä sitten mummulle, jolloin Sisu heräsi ääneeni ja alkoi heti pungeta itseään ylös jalkojen vispatessa villisti. Kasvoilla oli aurinkoinen hymy. Nyt Sisu nukkuu päiväuniaan, joille hän nukahti puoli kahdentoista aikaan.
En oikein osaa sanoa, onko meillä havaittavissa edistystä öiden suhteen. Ehkä ei sellaista, mikä ratkaisevasti vaikuttaisi omaan vireystilaani. Nyt Sisu kuitenkin jää omaan sänkyynsä ja antaa siirtää itsensä sinne imetyksen/sylittelyn jälkeen. Aikaisemmin tästä ei ollut puhettakaan. Muutamaan otteeseen hän myös kitisi yön mittaan sängystään, mutta ei vaatinut ketään paikalle, jos vaikka olisikin havahtunut unestaan. Mikäli hän olisi ollut meidän välissämme, olisin varmaankin tarjonnut ruokaa. Yöllä hän ei juurikaan syönyt, mitä nyt yhteen kertaan vähän. Aamulla sen sijaan maitoa meni reippaasti. Lupsuttelusta hän on suostunut luopumaan, mutta kuitenkin vaatii toimenpiteitä useamman kerran yön kuluessa. Suurin ongelma itselleni on varmaankin hänen myöhäinen nukkumaanmenoaikansa ja se, etten itse saa yhtään reilun kolmen tunnin unipätkää, jolloin pää on tukkoinen koko päivän. Onneksi sentään aamuyön kuluessa ja aamulla meillä nukutaan sikeästi, jolloin tilanne ei aivan toivoton ole. Yritetään nyt edetä pienin askelin; onhan tässä jotain muutosta parempaan jo havaittavissa.
Jatkamme taas ensi yönä harjoituksia, jos vaikka päiväunia säätämällä Sisu nukahtaisi edes hetken aikaisemmin. Jos näin ei käy, pitää minun yrittää kammeta itseni ylös sängystä vaikka yhdeksältäkin, jotta rytmi aikaistuisi vähän. Tosin kun tätä aikaisemmin yritimme, mikään muu ei muuttunut, paitsi se, että päiväunia tuli yhdet lisää. Pitää varmaan neuvolassa kysellä, jos tämä olisi joku kehitysvaiheeseen liittyvä juttu - malttamattomuus nukkua uusien taitojen karttuessa nopeaan, hampaiden tulon ikenissä aiheuttamaa kutinaa tai jotain muuta vastaavaa. Jaksaisi ehkä itsekin paremmin, kun häränpyllyä yhtäkkiä heittäneelle rytmille löytyisi joku selitys. Nyt sitä vain pohtii, eikö meillä seurattukaan rutiinia tarpeeksi tarkasti, vaikka olemme puolen tunnin tarkkuudella pyrkineet pitämään iltapesut, yöpuvun vaihdon, ruokailut jne. Ja kun päivät kuitenkin menevät samalla tavoin kuin ennenkin sekä unien että muun suhteen. Pitäisikö yrittää siirtyä kaksiin päiväuniin? Miten se tehdään, kun unia viivästyttämällä meillä asuu niin kiukkuinen ukkeli, ettei sitä jaksa kukaan katsella ainakaan huonosti nukkuneena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti