Vaikea uskoa, että siitä on kuusi kuukautta, kun Sisu saapui. Riippuen katsantokannasta ja päivästä, välillä tuntuu, että aika on lentänyt tai sitten, ettei se kulu ollenkaan. Pääosin kuitenkin vauva-aika on tuntunut kovin lyhyeltä ja kehitys taas todella vauhdikkaalta. Jokainen päivä on tuonut mukanaan jonkinlaista muutosta ja taidot karttuvat kovaa kyytiä.
Neuvolassa tänään Sisu painoi 8170 g. Pituutta oli kuussa tullut 2 senttiä lisää, joten nyt mittaa on kaikkiaan 68,4 cm. Hidastumista on siis havaittavissa, mutta niin tässä vaiheessa kuulemma kuuluukin. Hurja ajatella, että vieläkin pieneltä tuntuva Sisu on kasvanut 20 senttiä ja kerryttänyt lähes 5 kiloa syntymämittoihinsa verrattuna. Neuvolatätiä vierastettiin ja sikainfluenssapiikki sai aikaan huudon. Muuta oiretta siitä ei ainakaan vielä ole tullut. Päiväunet olivat toki taas huippupitkät, kuten aika rokotuksen jälkeen. Meidän neuvola-aamumme sai muuten ylimääräistä ohjelmaa, kun Sisulle aamupuuroa syöttäessäni koiristamme toinen oksensi sohvalle. Makasi ryökäle siinä, yskähti ja yökkäsi. Siinä menivät sohvan istuintyyny ja kaukosäädin. Huusin koiralle, Sisu pelästyi ja purskahti itkuun. Olin taas onnellinen, että sohvassamme on pestävät päälliset.
Kuukaudessa taitovarantoon on tullut enemmän jokellusta, monipuolisempia ja -polvisempia äännähdyksiä sekä tavuja muistuttavia ääniä. Sisu myös selvästi nauttii omasta äänestään ja siitä, että saa tuotettua sitä eri tavoin. Iltaisin meitä riivaakin kova puheripuli. Liikkuminen on kehittynyt ja nyt vatsalleen osataan kääntyä molempien kylkien kautta ja selälleenkin kääntyminen onnistuu. Krapukävelyä treenataan sekä hapuillaan kovasti konttausasentoa. Sekä kädet ja jalat omaavat jo tähän valmiuden, mutta niiden yhtäaikainen toiminta on vielä eksyksissä. Kaikki lattialla lojuvat tavarat kiinnostavat loputtomasti ja niiden perässä Sisu hiissaakin itseään ja melko vilkkaasti saavuttaakin määränpäänsä. Käsillä osataan jo vierittää tavaroita eestaas ja jaloilla siirrellä leluja. Suuhunvienti on hyvin rutiininomaista. Iltaisin rytmi on ollut hukassa, mutta epäilen sen johtuvan pääosin kiivaasti karttuvista taidoista ja malttamattomuudesta nukkua. Palaamisesta normirytmiin on kuitenkin jo lupaavia merkkejä, vaikka eilen venähtikin puoli yhteentoista, ennen kuin Sisu sammui.
Ikenissä pullistelee kaksi alahammasta, minkä vuoksi kaikenlainen jyrsiminen ja ienten hankaus on mitä mukavinta puuhaa. Istumassa hän ei aivan vielä pysy, vaan kun hänet istuma-asentoon vetää, ryhtyy Sisu tuijottamaan varpaitaan ja könöttää etukumarassa asennossa. Tästä hän ei kuitenkaan heti kaadu, vaan pysyy jonkin aikaa köllähtäen sitten kyljelleen. Vauvapulkka, jonka joulupukki toi, on kuitenkin jo koeajettu, kun tein istuimesta enemmän sitteriä/kaukaloa muistuttavan fylleillä, ja sehän oli mukavaa! Neuvolatädin mukaan istuttaakin jo voisi, muttei vielä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Sylissä ollaankin jo istuttu tukea vasten, mutta syöttötuolia meillä ei edes vielä ole. Pitänee sellainenkin hankkia; vaan hommatako Brion Sit vai Stokken Tripp Trapp? Vaunuissakin viihdytään taas paremmin, kun reilun kuukauden vaunulenkit ovat olleet pannassa, ellei Sisu nukkunut jo valmiiksi vaunuihin laitettaessa. Nyt, kun hän osaa nukahtaa päiväunilleen hienosti ilman unitisua, voi vaunuttelemaan lähteä, ja jos uni tulee, säätää asennon nukkumiselle otolliseksi.
Kuukauden haasteena meillä on yrittää vähentää tyhjänpäiväistä heräilyä ja opettaa Sisua nukahtamaan, jos nyt ei itsekseen, niin ilman rintaa. Hän treenaa myös omassa sängyssään nukkumista. Viime yö menikin kivasti kahdella herätyksellä, kun masu saatiin kuntoon. Nokkamukista juominen on niinikään kehitettävien taitojen listalla. Hienosti Sisu osaa jo pitää mukin korvista kiinni ja laittaa nokan suuhunsa, mutta kallistelu ei ole vielä hanskassa. Ilman avustusta hän siis pääosin "juo" ilmaa - ja siitä on sitten omat seuraamuksensa.
Ruokailussa olen laajentanut makuvalikoimaa melkein muutaman päivän välein. Mistään ei ole tullut vatsavaivoja, mutta selvästi huomaa, että jotkin ruoka-aineet aiheuttavat meillä kovan vatsan. Nekin on äiti joutunut opettelemaan kantapään kautta... Nyt Sisu on maistellut jo perunaa, parsaa, bataattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kaura- ja riisipuuroja, ruusunmarjaa, maissisosetta, vadelmaa, mustikkaa, banaania, kaupan vauvajogurttivalmisteita, persikkaa, päärynää, luumua, sekä tänään aloitettua broileria. Seuraavaksi laajennetaan ruokavaliota muihin viljoihin ja kalaan. Ruokaa pikku-ukkoon uppoaa valtavasti ja sitä syödään usein. Kolme purkkia menee huononakin päivänä maidon lisäksi ja parhaina ollaan varmasti viiden tuntumassa.
Eilen Sisun ääni käheytyi. Epäilin kurkkukipua, mutta tänään hän on olluy aivan oma itsensä ja ruokaakin menee entiseen malliin. Minkäänasteista kärttyisyyttä ei ole havaittavissa, eikä hänellä ole lämpöä, yskää, vinkumista hengityksessä, hengenahdistusta, lisääntynyttä kuolaamista, rohinaa tai edes kaikenkattavaa käheyttä - osa äänistä on aivan normaaleja. Neuvolatädin mukaan kurkunpäätulehduksen ohella mahdollinen diagnoosi voisi olla itkusta tms. johtuva käheys. Hän ei kuitenkaan juuri edes kiinnittänyt huomiota käheyteen, vaikka siitä pariin otteeseen kysyin. Ehkä siis taas kerran ylireagoin. Sanoi, että tulehdus aiheuttaa ärtyisyyttä ja itkuisuutta, kun kurkku on kipeä ja käski lääkitä supolla. Ehkä tämä siis johtuu itkuisuudesta, kun öisin on tarvinnut tisun perään vähän huudella tai sitten siitä, että eilenkin Sisu murisi kurkunperällä oikein miehekkäästi pitkiäkin konsertteja. Kai sekin rasittaa ääntä? Äsken aloin pohdiskella, että kyse voisi kai olla myös kuivasta huoneilmasta. Sisu näyttää muutenkin perineen kuivan ihotyyppini, joka reagoi herkästi pakkaseen ym. ärsykkeisiin. Itse olen kärsinyt jo pari viikkoa t-o-d-e-l-l-a kuivista nenän limakalvoista. Olin bongaavinani Sisunkin nenästä karstaa. Vein pyykit kuivumaan makuuhuoneeseen ja ajattelin illalla tiputtaa A-vitamiinia nenään, josko se valuisi nieluunkin. Tuota tulehdusta en oikein osaa epäillä, kun tilanne ei ole miksikään muuttunut vuorokauden kuluessa ja käheys on valikoivaa. Jäämme seurailemaan tilannetta. Mikä ihmeellinen ja ihmetystä aiheuttava pakkaus tuo vauva onkaan - sekä hyvässä että pahassa.
Eilen Sisun ääni käheytyi. Epäilin kurkkukipua, mutta tänään hän on olluy aivan oma itsensä ja ruokaakin menee entiseen malliin. Minkäänasteista kärttyisyyttä ei ole havaittavissa, eikä hänellä ole lämpöä, yskää, vinkumista hengityksessä, hengenahdistusta, lisääntynyttä kuolaamista, rohinaa tai edes kaikenkattavaa käheyttä - osa äänistä on aivan normaaleja. Neuvolatädin mukaan kurkunpäätulehduksen ohella mahdollinen diagnoosi voisi olla itkusta tms. johtuva käheys. Hän ei kuitenkaan juuri edes kiinnittänyt huomiota käheyteen, vaikka siitä pariin otteeseen kysyin. Ehkä siis taas kerran ylireagoin. Sanoi, että tulehdus aiheuttaa ärtyisyyttä ja itkuisuutta, kun kurkku on kipeä ja käski lääkitä supolla. Ehkä tämä siis johtuu itkuisuudesta, kun öisin on tarvinnut tisun perään vähän huudella tai sitten siitä, että eilenkin Sisu murisi kurkunperällä oikein miehekkäästi pitkiäkin konsertteja. Kai sekin rasittaa ääntä? Äsken aloin pohdiskella, että kyse voisi kai olla myös kuivasta huoneilmasta. Sisu näyttää muutenkin perineen kuivan ihotyyppini, joka reagoi herkästi pakkaseen ym. ärsykkeisiin. Itse olen kärsinyt jo pari viikkoa t-o-d-e-l-l-a kuivista nenän limakalvoista. Olin bongaavinani Sisunkin nenästä karstaa. Vein pyykit kuivumaan makuuhuoneeseen ja ajattelin illalla tiputtaa A-vitamiinia nenään, josko se valuisi nieluunkin. Tuota tulehdusta en oikein osaa epäillä, kun tilanne ei ole miksikään muuttunut vuorokauden kuluessa ja käheys on valikoivaa. Jäämme seurailemaan tilannetta. Mikä ihmeellinen ja ihmetystä aiheuttava pakkaus tuo vauva onkaan - sekä hyvässä että pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti