Kehittelen parhaillaan uutta teoriaa. Pysyypä joku tuntuma työhönkin tässä kotielämän ohella. Teoria liittyy nukkumiseen, mihinkäs muuhunkaan. Vatsan kovuuden vuoksi laitoin tänään Sisun riisipuuron kotvaksi paitsioon, ja iltapuurona syötiin kauraa. Meillä saatiin jo iltarytmi korjattua niin, että Sisu meni nukkumaan yhdeksältä masu täynnä riisipuuroa. Tätä ennen olikin iltavalvomista aina puolilleöin. No, annas olla, tänään kaurapuuroiltana Sisu valvoo edelleen. Höpöttää, huitoo, potkii ja naksuttaa. Meno on aivan mahdotonta. Juuri kuin ennen riisipuuron ottamista ruokavalioon. Teoriani mukaan siis riisipuuro merkitsee aikaisia iltaunia, kaurapuuro taas hirveää menoa ja meininkiä.
Tiedä sitten, mistä tämä oikeasti johtuu. Ehkä osansa on silläkin, että pari tuntia sitten Sisu keksi todenteolla tuon naksuttelun. Ennenkin on siis repertuaarissa ollut hyväksyvä naksautus, mutta nyt naksutellaan vaikka millä tavoin. Kieli poskessa, kitalakea vasten, kurkun perällä, huulten välissä jne. Osa napsauksista on pikemminkin tunnustelevia maiskautuksia, kun taas toiset korkeita ja teräviä ja toiset matalia lonksauksia. Myös sarjanapsahdus - kaksi pientä naksausta peräperää - on keksitty.
Olen kovasti yrittänyt opettaa Sisulle myös taputusta, heilutusta ja silitystä. Kehittelin oman laululeikin, jossa taputellaan käsiä yhteen, vilkutetaan ja lopuksi silitetään äidin poskia. Tämä on Sisusta erityisen mukava laulelma; se saa hänet aina nauramaan ääneen. Erityisen mukavaa on juuri taputus, jossa hän nykyään pitää jo kätensä auki. Ensin alkuun ne olivat nyrkissä, mutta nyt jo läpsyvät rytmikkäästi tuottaen pikkumiehelle iloa. Toinen mukava juttu on se silitys. Ehkä on mukava tuntea iho omaa kättä vasten, mutta kaikista mukavinta on, jos ehtii silityksen aikana nipistää äitiä poskesta. Aivan huippua on, jos äiti vielä kiljahtaa tämän seurauksena. Sitä voi taas nauraa.
Viime yö, kun nukkumisesta nyt on muutenkin ollut puhe, meni taas vähän niin ja näin. Herätyksiä tuli minulle nelisen kappaletta, mutta ne kaikki olivat kyllä hyvin lyhyitä. Jokaisen jälkeen Sisu kuitenkin vaipui itsekseen uneen, kunhan hänet oli ensin saanut lohduteltua hiljaiseksi. Yksi herätys - johon siis meidän ei miehen kanssa tarvinnut herätä, mutta satuin kuitenkin olemaan valveilla - oli sellainen, että Sisu tarkisti, että olemme vielä hänen vieressään, katseli hetken kumpaakin, laittoi pään patjalle, katsoi vielä uudelleen ja nukahti. Aika somaa.
Huomenna onkin sitten puolivuotisneuvola. Oikeasti 6 kuukautta tuli tänään täyteen - tuona aikana meidän avuttomasta rääpäleestä on sukeutunut tomera, oman tahdon omaava ihmistaimi. Mitähän ihanaa seuraava puoli vuotta pitää sisällään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti