Viisikuisena

Olen mitoiltani peräti pirullisen pitkä - 66,6 cm - ja massani on kasvanut jo 7590 grammaan. (Lisäystä nelikuisesta pari milliä vaille 4 cm ja 1070g). Kasvan aivan nollakäyrän tuntumassa ja päänympärysmittani seuraa keskikäyrää niin tiiviisti, että neuvolassa sanottiin näyttävän siltä, että pääni kasvu on sen mukaan piirretty.

Äiti voi tähän väliin kertoa oman suunnitelmansa epäonnistumisesta. Jos olin luullut, että iskä saa tänään aimo tujauksen todellisuutta, kun Sisu karjuisi piikkiä ja keskeytyneitä uniaan neuvolassa, olin varmaankin harhainen. Ikinä, kuuna kullan valkeana, ei ole meidän pikku-ukko ollut yhtä aurinkoinen neuvolakeikalla. Edes piikki reidessä ei saanut mitään reaktiota aikaan. Sen jälkeen voi jopa jokeltaa ja hymyillä tädille, mitä ei ole koskaan tapahtunut. Ehkäpä isän läsnäolo sotki miekkosen pasmat tai sitten isä oli niin turvallinen, ettei tarvinnut turhia marista. Taitaa mies saada niskoilleen kaikki seuraavat neuvolareissut, jos kerran äidille voi vapaasti kitistä, mutta isä pääsee vähemmällä... Myöskään rokotusreaktoita ei ole tullut piikistä tai Rota-rokotteesta, mutta ilmeisesti väsyttivät sen verran, että päiväunet venyivät reiluun kolmeen tuntiin. Sen jälkeen upahtikin vatsaan valtaisa annos ruokaa.

Neuvolatäti kirjoitti Sisun terveyskorttiin seuraavaa: "Rauhallinen lapsi neuvolassa. Kasvaa tasaisesti keskikäyrän tuntumassa. Jäntevä. Kääntyy selältä vatsalle ja lattialla pyörii kellonviisarin tavoin. Jokeltelee ja tuottaa erilaisia ääniä." Lisäksi Sisun hyvää ihoa kehuttiin ja ihasteltiin pientä ihanuutta muutenkin.

Tässäpä vielä listaa äidin ja isän havainnoista Sisun kehityksestä:

Osaan: kääntyä vatsalleni ja pyöriä oman napani ympärillä, seurata tiiviisti katseellani huoneessa liikkuvia ihmisiä ja eläimiä, hymyillä  muille lapsille, nauraa ääneen, vastata jokelluksella puheeseen, tavoitella ja tarttua leluihin sekä viedä ne suuhun ja vaihtaa kädestä toiseen, kinuta huomiota kitisemällä, tarttua varpaisiin ja imeskellä niitä, näyttää kieltä, nipistää äitiä maidonvirtauksesta protestoidakseni, vetää itseni istumaan jonkun pitäessä käsistäni kiinni, imeskellä alahuultani hartaasti

Opettelen: konttausasennon etsimistä, ilman rintaa nukahtamista, äänenkäyttöä, istumaan könyämistä, hörppimään vettä lasista, syömään omin pikku kätösin

Minua naurattaa: tutut kasvot, kuoppaista tietä -leikki, poskien päristely, iskän mahankutittaja-leikki, "buu" äidin sanomana, vatsalleen kääntymisen onnistuminen, äitiyspakkauksen helistimen heiluttelu, kukkuu-leikki ja pehmopupu. On oikeasti päiviä, jolloin minua naurattaa kaikki ja palkitsen kaikki minulle juttelevat valloittavalla ienhymylläni.

Yhdessä lauletaan ja loruillaan: ring-ring nenäkello soi -loru, Elefanttimarssi, Hepokatti, Pieni ankanpoikanen, Pieni Nokipoika, Nocturne ja Päivänsäde ja menninkäinen. Lisäksi äiti rallattaa minulle Ismo Alankoa ja iskä esittää katkelmia Onomatopoeettisesta alkoholiliikkeestä.

Minua itkettää: vieraat kasvot, jotka tulevat liian nopeasti lähelle (=vierastan),  koiran haukku unen partaalla, masuvaivat, nälkä

Äänikavalkadini sisältää: murina, huohotus/läähätys, hihkuminen, kirkuminen, kujerrus, "eieieieiei", "heehee", "buu", "aiaiaiai" ja "äyäyäy"

Syön: äidinmaidon lisäksi luumua, päärynää, bataattia, parsaa, porkkanaa, maissinaksuja (olen myös vaihtelevin ilmein imeskellyt lakritsia, kermakaramellia, ässä mixiä, omenaa, kurkkua, tomaattia ja riisikakkua)

Nukun: kolmet päiväunet (yhteensä 3-4h) ja yöllä 11-13 tuntia parilla varsinaisella yöherätyksellä (klo 23-06) . Tästä äiti on ikionnellinen.