Sisuun iski viime lauantaina nuha. Nenä vuosi ensin vähän, sitten vähän enemmän ja nyt on jo vuodosta päästy eroon, mutta niistämällä onnistuu komean saaliin kalastelu. Mitään muuta vaivaa onneksi ei nuha mukanaan tuonut, lämpökään ei ole ollut ollenkaan koholla. Kurkku saattoi tosin olla vähän karhea muutaman päivän, kun kiinteät eivät maistuneet juuri lainkaan, mutta sitten tankattiin maitoa enemmän. Imemistä nuhainen nenä ei onneksi vaikeuttanut huomattavasti.
Tiistaina kotiuduttiin myös muutaman päivän reissulta mummulaan ja kyläiltiinpä siinä ohessa kummipojan luonakin. Keskiviikkona puolestaan käytiin Sisun kummeilla viemässä joulupaketit. (Vaikka aloitin joulupuuhailuni kuinka ajoissa, näyttää trendi olevan se, että saan hädin tuskin kaiken valmiiksi ajoissa.) Torstai toi taas naapurin lapset kylään, jolloin paistettiin joulutorttuja ja maisteltiin glögiä. Sisu tosin sai vain maissinaksuja... Torstaina menikin myöhään, yhteen asti yöllä, että mies ennätti viemään seuraavan päivän joulumuistamiset postiin. Perjantaina tuli taas vieraita ja illalla ompelin. Sain vihdoin valmiiksi kovin minua työllistäneen kummipojan vaatesetin, josta kaiken vaivannäön jälkeen tulikin aika hieno, vaikka itse sanonkin. Jos olisin oikein reipas, voisin yrittää vihdoin tänään laittaa kuvat parista ompelemastani setistä tännekin.
Eilen yritettiin myös saada Sisu lopettamaan minun käyttämiseni huvituttina iltaisin. Hän nukahtaa nätisti, mutta herää sitten ennen varsinaista unta vähintään neljä kertaa ja nukkuu sitten tisu suussa. Vaikka kuinka yrittäisi varoen irrottaa hänen otteensa, herää pieni välittömästi, eikä suostu nukkumaan ilman rintaa. Otettiin avuksi vesipullo ja tutti ja mies sai tehtäväkseen käydä rauhoittelemassa miekkosta tämän herätessä. Ensin vettä juotiin innokkaasti. Muutama kymmenen milliä myöhemmin Sisu havaitsi kuitenkin, että jossain on jotain vikaa. Tuli iso huuto. Tutti pahensi asiaa. Sylikään ei auttanut ja lopulta kiljunta oli niin valtavaa, ettei minulla ollut hermoja huudattaa toista pidempään. Tissi suuhun ja uni tuli heti. Mutta vain hetkeksi. Seuraavalla kerralla vesi ei kelvannut ollenkaan ja tutti vielä vähemmän. Sylissä huudettiin niin, että otsalohko pullisteli. Tisu lopetti tämän menon alta aikayksikön. Kolmas yritys päättyi vielä nopeammin Sisun selätysvoittoon. Meidän tarvitsee tälle lievälle ongelmalle alkaa hetimiten tehdä jotain. Ensimmäinen askel otetaan tänään, kun siirryn iltaimetyksen kanssa keinutuoliin ja Sisu saa mennä sänkyyn ilman rintaa. Katsotaan, toimiiko tämäkään keino.
Tänään meillä on tehty joulusiivousta: pakastin on sulatettu, kaapinpäällykset pyyhitty pölyistä, patjat tomutettu ja pyykkiä pesty. Päivällä kävin kaupassa ja löysin mummulle ja papalle joululahjat, jotka pitää vain virittää antokuntoon. Ihan kaikkea en siis itse yritä tehdä, mutta kädenjälkeni ajattelin silti jättää myös valmiina hankkimiini lahjoihin. Sisulle sorruin ostamaan torilta Jussi-paidan muistutukseksi pohjalaisista juurista. Olihan iskälläkin lapsuuskuvissa samanlainen, joten miksei pojallakin.
Viime viikkoina olen myös kovasti nauttinut Sisun seurasta. On ihanaa, miten päivä päivältä vauvasta tulee seurallisempi ja vastavuoroisuus kehittyy. Melkoinen mammanpoika Sisu kuitenkin on, joten miehen isyyskuukausi huhtikuussa tulee kyllä tarpeeseen. Nyt äiti saa parhaat naurut ja isoimmat hymyt ja äidin syli lohduttaa tehokkaimmin. Sisusta on myös kehkeytynyt melkoinen hymypoika ja erilaiset höpsöttelyt saavat hänet melko helposti hymyilemään tai kikattamaan. Motoriikka kehittyy myös vauhdilla ja nyt tapaillaan jo kovasti jalkoja konttausasentoon, käsiä suoriksi ja välillä hapuillaan jo karhukävelyasentoakin jaloilla. Ääntä tulee myös välillä taukoamatta; toissa-aamuna jokellus alkoi jo seitsemältä ja koska itse olin valvonut sinne yhteen, en tästä kovin ilahtunut. Tunteroisen Sisu jaksoi höpötellä apaattisen äidin kölliessä vieressä, sitten tuli nälkä ja sen päälle vielä uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti