Tänään Sisu oppi kääntymään mahalta selälleen. Nyt on sitten molemmat suunnat hanskassa ja niitä on ilolla harjoitettu. Ensin kiepsahdetaan vauhdikkaasti mahalleen, siitä katsellaan maailmaa suu leveässä virneessä ja haetaan kädellä jo vähän tukea, että saa korkeamman etunojan. Tällä kädellä sitten ponnistetaan kohti korkeuksia ja samalla heilautetaan painopistettä kyljelle, ja hupsis vain, taas katsellaan maailmaa selältään. Sitten vähän kuivamaratonia ja uudelleen masulleen. Siinä voikin sitten pyöriä oman napansa ympärillä - komeasti Sisu kääntyy 180 astetta hetkessä ja silmien eteen avautuu taas uudenlainen näkymä. Sitä tarkastellaan kaikista mahdollisista perspektiiveistä, minkä jälkeen aloitetaan uusi kierros.
Viikko on kulunut nopeasti, joskaan ei ole ollut kevyimmästä päästä. Liekö rota-rokote aiheuttanut vatsavaivoja vai oliko kyse vaan tavanomaisista mahanpuruista, mutta tätä päivää lukuunottamatta on Sisun masu kipuillut selvästi. Se on häirinnyt päiväunia, jotka ovat olleet aivan liian lyhyitä ja sitten illalla on sammahdettu jo ennen kahdeksaa sänkyyn tai sitten viimeiset torkut on otettu vasta kahdeksalta ja yöunille on päästy vasta kymmenen-yhdentoista aikaan. Tänään rytmi näyttää korjaantuneen, ja nyt meillä asustaa taas aurinkoinen Sisuliini. (Tosin eilen vieraillut kaverini totesi, että tuohan on vallan rauhallinen lapsi verrattuna moneen muuhun - ja minusta meillä oli menossa mahdottoman kitinäinen päivä... Olen varmaan tottunut liian hyvään, enkä kykene edes kuvittelemaan mitä kitinä ja univaikeudet voisivat pahimmillaan olla.)
Lueskelin joku päivä Vauva-lehdestä lapsen temperamenttipiirteistä. Totesin, että Sisu on hyvin rytminen (tekee ja odottaa samoja asioita suunnilleen samaan aikaan päivittäin), emotionaalinen (ilmaisee tunnetilansa voimakkaasti itkulla, naurulla jne.), melko sopeutuvainen (ei vierasta pitkään, mutta tarkkailee kuitenkin ennen hyväksyntää) sekä aktiivinen (ei ole paikallaan ollenkaan - tätä on jatkunut vatsasta asti, muistan jopa neuvolatädin kommentoineen Sisun vilkkautta jo raskauden alkutaipaleella). Perusluonteeltaan hän on kuitenkin suht rauhallinen, minkä päättelisin siitä, ettei hän vaadi koko aikaa jotain, vaan saattaa viihtyä itsekseen sekä tarkastelee leluja ja ihmisiä mieluusti pitkäänkin joko sylistä tai lattialta. Näyttää siis molemmilta vanhemmilta periytyneen joitain luonteenpiirteitä, tiedä sitten, tuliko niistä optimaalinen yhdistelmä, vai hitaasti kytevä, mutta lopulta nopeasti räjähtävä rämäpää. Pikkuisen ailahtelevuutta kun on näkyvissä, mutta eipä tule tästä miekkosesta ainakaan kovin helposti tossun alle taipuva hissukka. Jos vanhemmistaan ottaa mallia, niin Sisulle kehittyy kipakan luonteen lisäksi kuivakka huumorintaju.
Viime viikot olen nyhertänyt joululahjapajassani pukinkonttiin täytettä ja yritän lahjojen löydettyä oikeat omistajansa laittaa tännekin muutaman kuvan kätten töistä. Tänään viimeksi uhkasin polkea ompelukoneeni suohon, kun se ei suostunut yhteistyöhön, vaan krymppäsi tikin kerta toisensa perään. AARGH! Niin pieni työ jäljellä ja juuri siitä sukeutui se mahdoton tehtävä... Heitinkin siltä erää ompelukset nurkkaan ja lueskelin kansainvälisen käsitteestä murroksessa. Menivätpä nekin Sisun päiväunet jollain tavalla talteen. Työstä ei tule jatkossakaan pulaa, sillä tänään tipahti sähköpostissa uusi yhteisartikkelin tekele, jota pitäisi ensi viikolla alkaa tarkastella. Lokakuussa lähetetty teksti sen sijaan on nyt pulkassa, kun saatiin kollegan kanssa vihreää valoa julkaisulle, joten nyt vain odotellaan, että saadaan painotuore journaali käsiimme ja nähdään oma nimi kannessa. Ehkä Sisukin voi jo sitä tekstiä hieman makustella - kirjaimellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti