Nyt on sitten Sisun ihkaensimmäinen joulu juhlittu. Aatonaattoaamulla Sisu päätti antaa vanhemmilleen lahjaksi kehittämänsä krapukävelytaidon, jolla hiissutettiin sängyssä eestaas. Samana päivänä äiti myös paikansi Sisun suusta paisuneet ikenet, joissa selvästi näkyy jo pullistelevan kaksi alahammasta. Aamupuuron jälkeen lähdimme sitten auto täydessä lastissa kohti mummulaa.
Mummu ja pappa olivat jo saaneet lähes kaikki jouluaskareet tehtyä, jolloin meidän perhe pääsi kovin helpolla. Muodon vuoksi karpalojäädykkeen askartelimme miehen kanssa aattopäivän jälkiruoaksi. Joulupukkiakaan ei tämä joulu vielä Sisun nähtäväksi tuonut, vaan lahjat olivat salakavalasti ilmestyneet kuusen alle juuri päiväunten aikaan. Ja voi, millainen kasa pukilla olikaan Sisulle ollut lahjoja! Olivat pukki, tontut ja pukin muut apulaiset innostuneet Sisua muistamaan runsain mitoin. Lahjojen avaamiseen hurahtikin sitten melkein puolitoista tuntia, kun kaikkea piti tarkasti käsissä käännellä, maistella ja heilutella. Jokainen lelu, vaate, kirja ja tavara tutkittiin huolella ja kaikki saikin Sisun varauksettoman hyväksynnän. Iloisimman ilmeen aiheuttivat kuitenkin mummun pakettiin käärimä suuri Nalle Puh -pehmokarhu sekä vauvapulkka, jossa Sisu istua tökötti hetken suu korvissa. Kovin pitkään en kuitenkaan uskaltanut pienoista vielä istuttaa, vaikka hän varmasti olisikin pulkassaan viihtynyt.
Joulun kunniaksi laajennettiin makumaailmaa kuningatarsoseeseen ja antoipa äiti pikkuisen mustikkakeittoakin maisteltavaksi. Kinkut, laatikot ja muut jouluherkut jäivät kuitenkin vielä Sisulta kokeilematta, vaikka hän kovasti yrittikin napata muiden lautaselta jotain omaankin suuhunsa. Tällä kertaa saalis jäi vielä laihaksi. Tapanina suunnattiin taas kotia kohti, auto lastattuna lahjoilla. Suurimmat, Sisun pulkka, keinutuoli ja -hevonen (jotka isomummu oli hankkinut jo hyvissä ajoin), jäivät vielä mummulaan odottamaan seuraavaa visiittiä.
Liekö kyse joulusta vai mistä, mutta meillä on päivärytmikin ollut aivan sekaisin. Tai oikeastaan päivärytmi on täysin sama kuin aina ennenkin, mutta iltarytmi on eksyksissä. Nukkumaan ei tahdota millään mennä ennen yhtätoista, vaikka kuinka yrittäisi. Muutamana iltana Sisu on vielä vaatinut puuron iltamyöhällä, vaikka se olisikin jo normiaikaan syöty. Ruokaa uppoaa muutenkin tolkuttomat määrät. Aamulla humpsahtaa helposti desi puuroa ja soseet päälle, päivällä menee parissa eri erässä purkki po-pe-pa tms. sosetta ja toinen mokoma hedelmää, lisäksi vielä rapsutetut lusikalliset banaania tai päärynää. Illalla syödään taas samanmoinen puurosatsi kuin aamullakin. Tämän kaiken päälle vielä maitoa reilummasti. Kyllähän tuon silti käsissäänkin tuntee, että massaa on kasvatettu ja kun tänään miehen kanssa Sisua mittailimme, saimme pituudeksi noin 70 senttiä. Sentti viikossa vauhti jatkuu siis täällä. Ja Sisun aikaisemmin nihkeä suolentoiminta, se on vallan villiintynyt. Tuntuu, ettei päivään nykyään juuri muuta mahdu kuin ruokailua, vaipanvaihtoa, pyllypyykkiä ja nukuttamista. Miten sitä selviääkään, kun mies lähtee taas töihin?
Lattiatasossa Sisu viihtyy nykyään paljon paremmin kuin ennen. Aamulla tunti ei ole aika eikä mikään, kun pyöritään, kieritään ja tutkitaan asioita selältään, masultaan, käsillä ja jaloilla. Motoriikka on kehittynyt valtavasti ihan lyhyessä ajassa. Konttauksesta Sisu ei kylläkään vielä mitään ymmärrä: hän nostaa itsensä käsillään ylös, sitten laskeutuu vatsansa varaan ja nostaa kaikki raajansa ilmaan ja alkaa viuhtoa niillä villisti. Näyttää ihan siltä, että hän olisi lentoon lähdössä. Ehkäpä hänestä sukeutuukin lentäjä? Jutustelutaidot ovat niinikään kovassa käytössä. Uusia tapoja tuottaa ääntä löytyy lähes päivittäin ja kovasti Sisu matkii kuulemiaan ääniä sekä niiden korkeutta. Tämänhetkinen suosikki on hyminä, jota harjoitetaan huulet tötteröllä mieluiten, kun ollaan tutkimassa maailmaa lattialla. Siinä on hyvä hymistellä kaikelle näkemälleen. Supliikkimies tämä meidän sisupussi.
Nyt ollaan pari päivää oltu kotosalla - sain tapanina lopulta tarkastettavakseni kirjoittamani artikkelin raakavedokset ja kolme päivää aikaa suoriutua tehtävästä. Sisu on ollut isänsä hoivissa, kun äiti on puuhaillut työasioiden kimpussa. Tänään jopa innostuin kirjoittamaan väitöskirjani seuraavaa lukua. Huomenna kuitenkin suuntaamme mummun syntymäpäiville ja uuden vuoden aattona odottelemme kummipoikaa perheineen kylään. Luvassa on hyvää ruokaa, raketteja, tinanvalua sekä iloista yhdessäoloa. Mutta siitä enemmän tuonnempana, ensi vuoden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti