Viikon varrelta

Tässähän on vierähtänyt päivä poikineen, etten ole ehtinyt kuulumisia päivitellä, joten nyt tulee kuulumisia lähes koko viikon varrelta. Mennäänpäs päivä kerrallaan:

Maanantai - mammat lounastaa

Eli pidettiin taas naapurin äidin ja lasten kera lounastreffit. Tavaksi näyttää tulleen myös se, että meidän talous sponssaa ruuat ja jälkkärit tulee toisen talon puolesta. Kerrankin saa siis syödä hyvin, eikä ainaista puolieineslinjaa tai tähteiksi jäänyttä lämmitettyä sapuskaa.

Lisäksi on aina hauska seurata, miten tarkkaavaisesti Sisu katselee muita lapsia. Varmasti hänkin jo ymmärtää, että siinä on lajitovereita. Tosin kun molemmat naapurinpojat tulivat leikkipeitolle lähelle katselemaan, miten Sisu potkutteli, iski miekkoseen ahdistus ja itkuhan siitä pääsi ilmoille. Siihen ei auttanut kuin äidin syli.

Illalla tapamme mukaan seurusteltiin yläkerran sohvalla koko porukka ja mitä lie hupsuteltiin siinä, niin Sisu nauroi ääneen. Ihan ensimmäistä kertaa oikein hekotti hetkisen. Miehen kanssa yritettiin tämän jälkeen jos jonkinlaista temppua, mutta naurua ei ilmoille enää päässyt - hymyjä ja hee-jokellusta kylläkin, mutta kikatus oli eksyksissä.

Sen verran näytti myös talviaikaan - tai siis normaaliaikaan - siirtyminen vaikuttaneen, että Sisu nukahti unilleen jo puoli kymmeneltä, jolloin jäi itsellekin ihanasti aikaa nauttia iltateet rauhassa.

Tiistai - jokellusta ja varpaita

Sisu on alkanut myös nukkua aiempaa pidempään aamulla. Nykyään meillä heräillään vasta yhdeksän kieppeillä - miehen kanssa on yritetty valvottaa illalla, jotta uni tulisi aikaisemmin, herättää aamulla ja säännöstellä päikkärien pituutta muutamaa tuntia ennen nukkumaan menoa. Mikään ei auta, joten nyt ollaan sitten kiltisti mukauduttu tähän, että nukkumaan mennään kymmenen jälkeen ja herätään yhdeksän jälkeen. Koska yöt kuitenkin pääsääntöisesti nukutaan, eikä valvota - muutamaa syöttökertaa lukuunottamatta - en tästä suurta painetta koe.

Tiistaina vietettiin ihan kotipäivää ukkelin kanssa. Olikin ihana päivä: perunakokeilun jälkeen Sisun itkut ovat vähentyneet selvästi, eikä tiistaina tainnut ilmoille päästä yhtään karjahdusta. Pikkukitinää esiintyi kyllä, kun mies päiväuniltaan heräsi ja oli nälkä päässyt yllättämään.

Paljon me seurusteltiin, laulettiin ja touhuttiin. Sisu on alkanut vetää harson kasvoilleen, mikä aiheuttaa vallatonta sätkytystä, kunnes harson nostaa pois. Sitten naamalle leviääkin armoton hymy, joka paljastaa kaikessa komeudessaan hampaattoman suun ja alkaa jokellus. Kädethän meillä on löydetty jo jokin aika sitten, mutta nyt on alkanut niiden tuijotus, kääntely ja pyörittely kasvojen edessä niin lähietäisyydeltä, että Sisun silmät menevät kieroon. Ja, ah, nyt on aloitettu myös niiden käsien imeskely. Myös lelut eksyvät nykyään aina suuhun.

Tiistaina Sisu löysi myös varpaansa ihan konkreettisesti, kun nappasi niistä kiinni ensimmäistä kertaa. Katseltuhan niitäkin on joskus, mutta nyt niissä roikutaan kiinni aina, kun vaippaa vaihdetaan. Kaikelle myös naksutellaan. Ei ehkä ihan tahallaan, mutta Sisulla on tapana naksauttaa kieltään hyväksyvästi, kun vaikkapa juttuja on kuunneltu ja kasvoja katseltu tovi ja seura hyväksi havaittu. Naks. Nyt naksutellaan myös omille nyrkeille, kun ne nenän edessä viuhuvat ja pyörivät.

Keskiviikko - laatuaikaa iskän kanssa

Kävinpä minäkin vaihteeksi töissä ja jätin Sisun isänsä hoiviin muutamaksi tunniksi. Kyllä teki tiukkaa. Ohjeistin siippaani kaikessa maan ja taivaan välillä, jotta lähtö kotoa sujuisi mukavasti ja kaikki tarpeellinen löytäisi tiensä hoitolaukkuun. Ihan kuin tuo ei osaisi hoitaa Sisua ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Mutta kun mies tekee asiat eri tavalla kuin minä... Pakko koittaa relata vähän.

No, mutta Sisu ja mies tulivatkin hakemaan minua, ja kotimatkalla poikkesimme myös Sisun kummeilla kylässä. Reissun pettymyksenä voidaan mainita se, etten löytänytkään kangaskaupasta juuri sellaisia kankaita kuin olin ajatellut. Tuohduksissani en sitten ostanut yhtään mitään. Tätä vauhtia jää Sisun vaatteet ompelematta...

Torstai - älä ruoki lamaa

Maanantaina sovittiin kotiäitien syysretkestä läheiseen kauppakeskukseen. Aamulla pakattiin sitten itsemme, tenavat, rattaat, kaukalot, turvaistuin, hoitolaukut ja ties mitä muuta autoon ja lähdettiin matkaan. Päiväsaikaan menossa oli se hyvä puoli, että meidän lisäksemme muita asiakkaita ei näkynyt nimeksikään - tiedä sitten, johtuiko se sikainfluenssan pelosta, taantumasta vai yksinkertaisesti siitä, että oltiin liikkeellä aikaan, jolloin normaalit ihmiset ovat töissä. No, eipä ole huolta siitä, että oltaisiin possuyskä tuolta reissulta bongattu.

Kaikenlaista muuta mukaan sitten tarttuikin. Hommasin Sisulle pari bodya ja paidan, jos käykin niin hassusti, että ompelukset jäävät tekemättä. Päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen ostamaan Kappahlin Metsänväkeä-kuosillisen bodyn. Niitä löytyykin jo lähipiiristä, myös matkaseuralaisilla oli oma kappaleensa jo kotikomerossa. Meillä se menee pukinkonttiin, kun tuli ostettua reilumpi koko. Ehkä siihen mennessä muut ovat jo omansa pitäneet pieneksi, ettei kaikki kuljeta samanlaisissa vaatteissa. Mutta kun iloisia, reippaita ja värikkäitä kuoseja on myynnissä valitettavan vähän. Siis sellaisia, joihin meidän budjetilla shoppailevilla on varaa. Kai sitä rahalla saisi mitä vaan. Tässäpä onkin yksi syy, miksi itsetehdyt vaatteet inspiroisivat.

Lisäksi löysin Sisun tulevaan huoneeseen, milloin lie hän sinne muuttaakaan, aivan valloittavat merirosvoaiheiset sisustustarrat. Niistä saadaan lukunurkkaukseen mukava säväys. Sitten joskus. Ja koska lukunurkkaus ei ole mitään ilman kirjoja, ostin vielä ihanaakin ihanamman Veturi-kirjan, jossa oli kolme lyhyttä tarinaa junamatkasta ja jokaiseen matkaan liittyvä junarata, jolla kirjan mukana tullut veturi voi puksuttaa. (Siis se ihan oikeasti oli vedettävä veturi, joka kulki sivuille tehtyjä "raiteita" pitkin.)

Kun päästiin kotiin ja iskäkin kotiutui, piti ostoksia tutkiskella. Kirja sai miehenkin suosion, ja tässä kävi nyt sitten samoin kuin papan Sisulle huutokaupasta löytämän formula-autoradan kanssa: iskä koeajoi lapsen lelun. Hyvin näytti toimivan kumpainenkin kapistus. Varsinaista käyttäjäänsä ne kuitenkin joutuvat vartomaan vielä kotvan aikaa.