Nimittäin meidän sohvalla. Isä ja poika löysivät uuden leikin, jonka pääroolissa on Sisun jo sairaalassa kummeiltaan saama keltainen lentokone -vinku. Sisu on jo jonkinaikaa tuijottanut sitä suu auki, ja aina koneen lähestyessä sille pitää jutella. Mitä lie lennonjohtotoimia mahtaa suorittaa. Iskä hoitaa tuon suhinapuolen ja vinguttaa konetta vinhasti. Ja Sisu nauttii. (Välihuomautuksena voinee todeta sen verran, että toinen koiramme on jo hermoraunio, kun se kärsii jonkinlaisesta vinkulelumaniasta ja kaikki vinkuminen - myös aikoinaan vastasyntyneen Sisun - saa sen tärisemään horkassa, sillä se haluaa tuon lelun.)
Sisun taannoin mainitsemani pään viuhtominen on johtanut nyt siihen, että armaan lapsosen hiukset ovat kuluneet olemattomaksi sängeksi. Tänään naurettiin miehen kanssa, että Sisun hiustyyli on kahden hirvityksen yhdistelmä: pitkä niskatukka sekä kipaa muistuttava pyörylä pään päällä - ihan kuin tupee. Kai tuo tuosta korjaantuu, ainakin jollain aikavälillä...
Oma villitykseni nyt kun työasiat on saatu tältä erää tehtyä on edelleen neulominen ja ompelu. Pikkuhiljaa alkaa päässä hahmottumaan se, mitä ja mistä materiaaleista haluan tehdä. Päässäni vilisee jo erilaisia eläinkunnan hahmoja, malleja, koristelukeinoja nahka- ja fleecepaikoista applikaatioihin sekä oranssin, ruskean, vihreän ja petroolin sävyjä. Froteeta, erilaisia neuloksia ja tietenkin velouria. Nyt kun vaan pääsisin kangas- ja askartelukauppaan (ja mummun lankavarannoille ja lehtikokoelmiin)... Tällä välin aloitin kutomaan Sisulle oransseja sukkia kaveriksi niille kohta valmistuville - siis suunnitelmissa - vaatteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti