Kotiuduttiin eilen parin päivän visiitiltä mummulaan. Siellä jatkettiin sunnuntaina aloitettuja perunanpuperrusharjoituksia, jotka ovatkin edistyneet mukavasti. Sisu vaikuttaa olevan melkolailla valmis lusikkaruokailuun, sillä alusta asti on suu auennut ja valtaosa perunasta jopa nielty ihan kiltisti. Keskimäärin joka toinen satsi saa iloisen hymyn Sisun kasvoille, kun taas puolet lusikallisista aiheuttaa jonkinasteisen inhotuksen tunteita. Kotimeijerin maitoa kaivataan kuitenkin aina ruokailun päätteeksi.
Kovasti on myös opittu uusia taitoja. Viimeisin on istumaan pyrkiminen; kun Sisun sormista ottaa kiinni, niin hän yrittää kovin topakasti vetää itseään lattialta ylös. Sylissä puolipystyasento ei myöskään enää riitä, vaan siitäkin punnataan ohimot pullistellen kohti auvoista istuma-asentoa. Pään kannattelu mahallaan makuulta onnistuu jo suvereenisti ja hartiatkin kohoavat alustalta. Kääntyminen ei aivan vielä onnistu, mutta nyt touhu alkaa jo näyttää siltä, että jotain siitä voi vielä joskus tulla. Suuhun on myös opittu viemään äidin ja isän sormia sekä leluja, myös oma pikku nyrkki löytyy luvattoman usein sieltä. Tutti taas ei pysy vieläkään, ellei hän ole jo puoliunessa ja istu kaukalossaan tai pötkötä vaunuissa. Täytyy kyllä myöntää, etten ole tätä taitoa kovastikaan edes harjoittanut, kunhan vaan se peukku ei tietään suuhun löydä... Nyrkit ja varpaat puolestaan ovat osuneet Sisun silmiin - käsiä voi pyöritellä mielinmäärin kasvojen edessä ja kylvyssä omat varpaat olivat vallan ihmeelliset ulokkeet, jotka vuoroin lähentyivät kasvoja vuoroin loittonivat niistä, nilkat pyörivät ja varpaat heiluivat.
Muita riemullisia asioita ruokailun ohella Sisun elämässä ovat tällä hetkellä lähes kaikki kasvot, joita voi tarkkailla ja jotka kirvottavat onnellisen hymyn, koiriamme on hän myös alkanut seurailla ja hymyillä. Vakiohauskuuttajia ovat myös iskän tekemä mahankutittajaleikki, äidin esittämät Hepokatti- ja Elefanttimarssi-laulut sekä harso kasvoille ja pois -ilottelu. Näitä Sisu jaksaisi melkein miten pitkään tahansa. Ja sylittely on ih-hah-hah-ihanaa - hyvin on oppinut tämä poika keinot päästä syliin ja koska sekä isällään että minulla on into pitää häntä sylissä, pitänee meidän vanhempien hieman tarkastaa käytäntöjä ja opetella muita rauhoittelun keinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti