Perjantai-iltaa vietimme ensimmäistä kertaa Sisun kanssa päivystyksessä: Sisu oli ollut pari päivää kärttyisempi kuin yleensä ja hänen itkunsa oli muuttunut kimakammaksi ja kuulosti vinkunalta aiemman äyäyäy-itkun sijasta. Soittelin asiasta lääkärille, kun kuitenkin olimme lähdössä seuraavana aamuna reissuun (josta mies varmaan kirjoittelee enemmän ehtiessään). Saimme ohjeeksi tulla näytille varmuuden vuoksi ja parin tunnin jonottamisen jälkeen (edellämme olikin kaikki kaksi ihmistä...) pääsimme päivystävän pakeille. Onneksi vuorossa oli neuvolalääkärin virkaakin toimittanut henkilö, joten saimme asiantuntevaa ja huolellista palvelua. Siinä sitten kuunneltiin keuhkoja, tarkkailtiin hengitystä ja mahdollisten hengityksen apulihasten käyttöä, otettiin pulssia, testattiin refleksejä ja jäntevyyttä sekä mahdollista kuivumista. Missään ei mitään vikaa, mutta Sisun itkun lääkäri sanoi kuulostavan hieman erikoiselta. Tähän hän epäili syyksi joko vatsan kipuilun, koska kipuitku on kimakampaa, tai sitten yksinkertaisesti äänen särkymisen, kun on tullut itkettyä hieman normaalia enemmän. Hoito-ohjeena oli perunan laittaminen pannaan ja kiinteiden vaihtaminen vaikkapa bataattiin. Päädyimme kuitenkin jatkamaan pelkällä maitolinjalla ainakin tuonne nelikuukautisneuvolaan, jolloin tilannetta katsellaan uudelleen. Imetyksen kanssa yritetään siis tsempata parhaamme mukaan, jottei Nannin määrä aivan räjähtäisi käsiin.
Näin muutaman päivän jälkeen sanoisinkin, että itkuääni on palautumassa kohti normaalia. Vähän Sisu vielä kimittää, mutta itkun määrä on vähentynyt ja sävy normaalimpi. Ja vielä kun eilen saatiin tehtyä se perunakakka, joka oli kuin olikin vihertävää viitaten vatsan ärtymiseen aivan kuten lääkäri arveli, oli meillä tyytyväinen mies.
Tänään Sisuliini arvatenkin yön kuluessa sataneen ensilumen kunniaksi pönkesi lähes itse vatsalleen. Äidin piti vain kättä hieman siirtää yläviistoon, kun se hannasi vastaan, ja kas, siinä Sisu nökötti tomerasti vatsallaan. Lähes samalla sekunnilla, kun pää keikkui kaulan varassa kuin vieteriukolla, Sisu veti jalkoja koukkuun vatsan alle ja pääsi melkein konttausasentoon. Hieman on vielä koordinaatiossa toivomisen varaa, mutta yrityksen puutteesta ei ukkoa voi syyttää. Isänsä kanssa katseltiin silmät suurena, että aivanko tuo tuosta pystyyn meinaa pompata... Myös käsien motoriikka on kehittymässä päivä päivältä. Nyt yritetään jo tarttua tietoisemmin eri asioihin ja tänään hän topakasti pitikin tuttipullostaan itse kiinni ja joi maitoaan, kun isä ensin oli avittanut pullon oikeaan asentoon ja suuhun. Sitäkös piti sitten kuvata ja ihastella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti