Meidän talossa on parina päivänä ollut vilskettä: eilen kyläilemässä olivat kummipoika perheineen ja tänään äiti naapurista kahden poikansa kanssa. Oli hauska seurata lapsia yhdessä. Aivan selvästi pikkuihmiset ymmärtävät toistensa päälle eri tavalla kuin aikuisten.
Kummipoikamme on juuri täyttänyt kaksi ja isoveljensä on viisivuotias. Sisu väläytteli heille säihkyvät hymynsä koko ienten leveydeltä ja seuraili poikien touhuja sitteristään käsin. Tänään taas sain lounasseuraa naapurista (ihana syödä välillä seurassa!) ja katselin heidän kaksi ja puolivuotiaan ja kymmenen kuukauden ikäisten poikiensa vuorovaikutusta Sisun kanssa. Meidän nappula istuskeli taas sitterissä, kun me yritettiin kanssaäidin kera syödä rauhassa. No, tokihan Sisun hermo alkoi mennä, mistä seurasi kitinää, jolloin molemmat naapurinpojat kipaisivat sitterin luo. Vanhempi lauloi Sisulle Pienen pieni veturi -biisin ja jatkoi vielä ihanalla ja minullekin lapsuudesta tutulla, joskin jo unohtamallani, lorulla Pikkulanttu nukkuu:
Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu
kellarin pimeässä nurkassa.
Hiiri se tuli ja puraisi.
Pikkulanttu naurista potkaisi.
Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,
porkkana paineli perässä.
Sipuli se itkeä pillitti,
peruna se tilliä lohdutti.
Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,
punajuuri punotti vieressä.
Retiisi ja kukkakaali kikatti,
salaatti vain yksinänsä mökötti.
Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti ovesta.
"Ollaan me ihan kiltisti",
kasvikset yhdessä vakuutti!
Tätähän se Sisu hiljeni kuuntelemaan, sai vielä halauksen ja suukon kaupan päälle, ja kun veljeksistä pienempi vielä ehti tuuppaamaan Sisun suuhun jyrsimänsä maissinaksun (kaverille kanssa, ettei tule paha mieli), mikäs siinä pikkumiehen ollessa...
Hurja on muuten tuo lapsen kehitysvauhti. Sisu on niin avuton verrattuna tuohon 10 kk:n ikäiseen lapseen, joka jo konttaa, syö omin sormin ja ilmaisee itseään ihan eri tavalla. Mieletön muutos muutamassa kuukaudessa!
Ilmeisesti Sisu kuitenkin väsähti, kun jaksoi seurustella eilen ja tänään niin kovasti, joten nyt nukutaan jo päivän toisia pitkiä päikkäreitä. Ja niin, viime yökin meni, ah, niin ihanasti - kahdelta herätys ja sitten vasta puoli seitsemältä! Kyllä meitä nyt hemmotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti