Taas tulee tekstiä nukkumisesta. Tämä taitaa olla meidän kestoaihe: milloin sen paljous, milloin puute. Eilen illalla Sisu nukahti ensimmäistä kertaa itsekseen. Minulla oli yksi työjuttu tekeillä, joten tissuteltiin sängyn sijasta sohvalla. Kun Sisu alkoi torkkua, nostin hänet meidän sänkyymme (jossa edelleen kaikki nukumme) ja jätin hänet sinne unta etsimään. Kovin pitkälle en itsekään työasioissa päässyt, kun alkoivat ranskalaisfilosofit ja tekstin oikoluku unettaa, joten kömmin puolisen tuntia yksin viihtyneen Sisun viereen. Hetken hänen päänsä pyöri ja kädet viuhtoivat vinhasti, mutta sitten liike hidastui, ja silmä painui kiinni. Siihen nukahti pikku-ukko. Yleensähän Sisu kyllä nukahtaa ihan nätisti, mutta tähän asti Sisu ja tisu ovat olleet erottamaton parivaljakko unta metsästettäessä. Mukava havaita, että uni voi tulla ilmankin! Itse tosin jäin odottamaan Sisun heräämistä ja vain pilkin puolinukuksissa ensimmäiseen yösyöttöön asti.
Mikähän vaihe tuolla lapsella muuten mahtaa olla menossa, kun nimenomaan yöunilla pää, kädet ja jalat heiluvat ja huitovat niin kovasti? Tyyppi itse saattaa olla sikiunessa, mutta yritä nyt itse nukkua, kun toinen touhuaa menemään. Alkuun erehdyin luulemaan, että Sisu etsiskelee tisuaan, mutta olin väärässä. Uni saattaa jatkua viuhtomisen jälkeen vielä jonkin aikaa, ennen kuin tosiaan murkinaa kaivataan. Hmm.
Toinen ensimmäinen kerta oli vuorossa tänään päikkäriaikaan. Ennen Sisun syntymää pappa kunnosti hänelle isomummulta saadun pinnasängyn, mutta siinä ei oltu nukuttu yksiäkään unia ennen tämänpäiväisiä päivätorkkuja. Meillä on miehen kanssa ajatus alkaa nukuttaa Sisu pikkuhiljaa omaan sänkyynsä iltaisin, mutta ajattelimme ensin kokeilla unen löytymistä näin päiväsaikaan. Hyvin toimi. Nyt vaan odottelen, milloin mies päättää Sisun siirtymisestä omaan sänkyynsä. Mies siksi, että itse tykkään kovasti, että Sisu nukkuu vieressä - tuntuu niin tutulta, kun joku mönkii (lue: viuhtoo) lähellä ihan kuin raskausaikana... Meillä siis vieroitetaan Sisun lisäksi äiti viereen nukahtamisesta. Öisin Sisun on kuitenkin tarkoitus yösyötöillä jäädä jatkossakin meidän väliimme koisimaan.
Sitten niihin nautintoihin. Eilen, kun käytiin hakemassa karvakorvat mummulasta hoidosta, ostettiin myös Sisun ristiäisten kiitoskortteihin materiaalit. Tänään olenkin askarrellut kortit valmiiksi ja iloinnut käsillä tekemisestä. Aiheen innostamana surffailin netissä lastenvaatekankaita ja -malleja ja nyt hingun kangaskauppaan. Haluaisin ommella Sisulle retrohenkisen college-setin. Lisäksi hypistelin jo Sisua odottaessani ostamaani oranssia silkkivillalankaa, josta saisi ihanan slipoverin tai villapaidan talven varalle. Saas nähdä, hiipuuko innostus alkujaan vai saisinko jotain jopa ommeltua. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä tuo artikkelin oikoluku ja korjailu valmiiksi - tylsin vaihe omassa hommassani. Onhan työ minusta toki mukavaa ajanvietettä. Työasioista saa ihanaa vaihtelua arkeen ja mieli pysyy virkeänä - armas siippani luuli varmasti tuossa muutama yö sitten minun menettäneen lopunkin järkeni, kun yösyötön yhteydessä päähäni pälkähti suurensuuri tutkimusoivallus, jota kirjoittelin ylös työhuoneessa neljän aikaan aamuyöllä. Tämän jälkeen olinkin niin onnellinen mieltä jo pitkään vaivanneen teoreettisen ongelman ratkeamisesta, etten millään saanut unta, vaikka Sisu nukkui kerrankin sikeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti