Mieltäni on viime aikoina askarruttanut jälleen Sisun hoitokuvio. On nimittäin päiviä, että tyyppi selvästi sanoo, ettei halua mennä hoitoon. Yleisesti ottaen hän kuitenkin sinne reippaasti lähtee ja jää ja silloinkin - kuten eilen, kun itki lähtiessäni (kerrankin oli pakko jättää itkevä poika, kun olin menossa töihin) - jos on ollut vaikea erota äidistä voi olla yhtä vaikea lähteä kotiin. Aina kun häneltä kysyy, oliko kivaa ja millaista tänään hoidossa oli, hän toteaa, että oli kivaa ja kertoilee leikeistään muiden lasten kanssa. Kertoo myös jos on itse hölmöillyt ja etenkin, jos joku muu on tehnyt tuhmuuksia.
Tähän asti olen perustellut hoitoon viemisen sillä, että teen töitä ne ajat, kun Sisu on hoidossa ja Jasu nukkuu päiväuniaan. Olen kirjoittanut, käynyt yliopistolla palavereissa ja niin poispäin. Nyt, kun väitöskirjan suhteen on jäljellä enää taittoversion läpikäyminen ja vähän päästä lektion kirjoittaminen, tuntuu vähän tyhjältä päivisin. Mitä mun pitäisi oikein tehdä kaikki se aika, jonka Sisu on hoidossa? Jos olen kotona, voin yhtä hyvin olla kahden lapsen kanssa ja jos taas lähden jonnekin muualle kuin töihin voin yhtä hyvin lähteä kahden lapsen kanssa.
Ongelma on lähinnä siinä, että Sisun hoitotäti on aivan huipputyyppi ja ryhmäkin on mahtava. En voisi ikinä, missään olosuhteissa toivoa Sisulle parempaa paikkaa. Lapset saavat huomiota, heitä kuunnellaan ja heidän tarpeensa huomioidaan. Heillä on ikäistään leikkiseuraa ja mukavaa askartelua, laulua tai muuta ohjattua tekemistä. Koska Sisu käy vain kolme päivää viikossa hoidossa, on meillä kotiaikaakin yllin kyllin. Ja tädin lomien vuoksi tai harvemmin meidän omien menojen vuoksi, saattaa olla kuukausia, että hoitopäiviä tulee kuusi tai vähemmän. (No nyt sitten tietenkin voisi kysyä, onko oikein, että varaamme paikan näin "huonolla" läsnäoloprosentilla, mutta toisaalta perhepäivähoitajien 40 tuntinen työviikko tekee aivan uskomattoman paljon lomia vuoden aikana, eikä meillä ole varahoitopaikkaa vaan saamme hyvityksen noista päivistä. Sisunkin täti oli tammikuussa viikon vapaalla, helmikuussa kaksi viikkoa, tässä kuussa muutaman päivän, toukokuussa viikon ja sen päälle tulee kuuden viikon kesäloma.) Paljon poissaoloja. No, Sisun kesäloma tulee olemaan 3 kk, sillä miehen isäkuukausi osuu kesälomakauteen ja pidämme Sisun silloin kotosalla. Eli ei tässä montaa hoitopäivää ennen syyskuuta tulekaan...
Sisu on toisaalta luonteena sellainen, että koen hoidon olevan hänelle hyväksi. Hän on oppinut hoidossa paljon rohkeammaksi ja omatoimisemmaksi. Hän luottaa omaan pärjäämiseensä, eikä ole ihan niin herkkä kaikille ulkopuolisille vaikutteille kuin mitä ihan pienenä. Herkkä hän on vieläkin ja tiettyyn mielentilaan joutuessaan aika vaikeasti tyyntyvä ja hämättävä. Olen ajatellut, että hän vain kokee asiat hyvin syvästi ja aistii helposti ympärillään olevan mielentilan. Hän imee vaikutteita kuin sieni ja reagoi niihin nopeasti. Toisaalta hän on myös äärettömän maailmaasyleilevä ja avoin. Hän ei vierasta, vaan pölisee kuulumiset niin tutulle kuin vieraalle, eikä kestä kauan, kun hän kiipeää syliin ja suikkaa suukon poskelle. Ajattelen, että jos hän jäisi kanssani 'vain' kotiin, ulkoiset suhteet karisevat ja täällä maalla ei todellakaan ole monena päivänä viikossa mitään lähitekemistä, vaan aina pitää lähtemällä lähteä tapaamaan muita ja touhuamaan. (Se ero tässä äitiyslomassani on siis edelliseen, kun naapureissa vilisi kotonaolevia äitejä: nyt lisäkseni on enää yksi äiti, ja hänellekin on puolentoista vuoden kuluessa syntynyt omat menonsa.)
Syyskuusta olen hakenut pojille hoitopaikkaa samaan paikkaan. Nyt kuitenkin olen asiaa pyöritellyt, enkä ole ihan vakuuttunut, veisinkö Jasua siltikään hoitoon, vaikka saisin hänet tälle mahtavalle tädille. Siis edes siksi kolmeksi päiväksi viikossa, jota kaavailin alkujaan. Jotenkin haluaisin olla vuodenvaihteeseen kotona ja sitten aloittaa 2-3 päiväisenä töissä - jos siis saisimme Jasun/pojat hoidettua tämän jälkeenkin kotona elokuuhun 2013 asti. Silloin on seuraava toive saada heidät samaan hoitopaikkaan. Sisu olisi tällöin jo yli neljä ja Jasukin melkein kaksivuotias. Ja minä olisin saanut aikaa heidän kanssaan, olla vain kotona ilman aikatauluja ja ulkoista painetta. Väitöskirjan loppuunsaattaminen on nostanut tästä kaipuun - tunnen tarvitsevani rauhaa ja lomaa. Sitä paitsi syksylle on kuitenkin viritteillä jo pari artikkelia sekä opetusta, jos hyvin käy, joten pään hajoamista silkkaan kotonaoloon on turha pelätä. (Työ toimii mulle varoventtiilinä, ja jaksan paremmin arjen rutiineja, kun on jotain haastavaa tekemistä aivoille siinä ohessa.)
Kyselin eilen jo mieheltä, olisiko tämä valmis kevään tekemään kolmipäiväistä viikkoa edes periaatteessa, jos mä tekisin kahta päivää. Olihan se, ainakin periaatteessa. Musta olisi nimittäin ihanaa, että pojat saisivat ihan omaa isäaikaa ja puuhailua iskän kanssa. Tällä erää asia ei ratkea suuntaan tai toiseen, mutta vaikka valinta ahdistaakin, on samalla mukava tietää että on olemassa useita vaihtoehtoisia toimintatapoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti