- Hei, minä olen teidän uusi terveydenhoitajanne, kun P jäi äitiyslomalle.
- Heihei, hauska tavata.
- Onkos täällä Jasu? Ai, hän nukkuukin, onko teillä muita lapsia?
- Joo, on. Kohta kolmivuotias Sisu.
- Ahaa, no kiva. Ai, kun hän nauraa ihanasti ja onpa kauniin väriset hiukset. Voit vaikka laittaa hänet siihen pöydälle.
- Joo, hän on tämmöinen aika aurinkoinen tyyppi.
- Onpas hän tarkkaavainen ja katselee tarkasti. Jaaha hän kääntyikin jo hienosti.
- Joo, on kääntynyt jo hyvän aikaa.
- (Sivelee Jasun kaljua länttiä, johon hiukset eivät vielä ole kasvaneet.)
- Ei ole kampaus ihan viimeisen päälle, kun vasta kasvatellaan tukkaa.
- Onko aina ollut tällainen?
- Ai se pää? On joo. (Sitä sanotaan takaraivoksi.) Mullakin on tuollainen nystyrä päässä.
- Ai on vai? Onko lääkäri koskaan katsonut tätä?
- No en tiiä, ei ainakaan ole mitään sanonut.
- Kun tämä ei ole ihan symmetrinen.
- (Ootko muka joskus nähnyt, että jonkun kroppa on täysin symmetrinen, kysyn vaan.) No ehkä ei ole, mutta kyllä tuo on ihan hänen normaali takaraivonsa. Aina ollut samanlainen. (Ajatteleekohan se, että puusilmä äiti ei ole huomannut, että lapsen kalloon on kasvanut kalju nystyrä?)
- No kyllä se sitten varmaan on normaalia.
- Joo, en kuule ole huolissani. (Ootko koskaan kuullut, että lapsilta kuluu hiukset pois, kun ne hankaa päätään tyynyyn ja että ihmisten takaraivot ovat erilaisia?)
- Otetaanpa sitten mitat. 8200 grammaa, onpas kasvanut hienosti. Sitten vielä pituus. Se voi olla vähän inhottava. 66,4 senttiä, ei ole kasvanut ollenkaan. Mitataanpas uudestaan. No, kyllä se varmaan on 66,5, että on vähän kasvanut.
- On vaatteet ainakin käyneet pieniksi, joten eiköhän se ihan hyvin kasva.
- Hyvä. Pitää sitten vielä ensi kerralla mitata tarkasti, miltä sitten näyttää.
- (Miten tarkasti ajattelit mitata, millin sadasosillako?) Joo, mitataan ihmeessä.
- Mites teillä muuten nukutaan? Heräilläänkö monta kertaa yössä?
- No ihan hyvin kai. En oikein osaa määrällisesti sanoa, kun Jasu nukkuu vieressä, enkä välttämättä ihan täysin aina havahdu itsekään.
- Ahaa, no joskus ihan vain maidon tuoksu voi herättää vauvan.
- Joo, tiiän, mutta mä en ole vielä halunnut tai kokenut tarpeen siirtää sitä omaan sänkyynsä. Saan paremmin nukuttua itse, kun se on vieressä, eikä tarvii kuunnella sen kummemmin itkua.
- Nii, tulee sitten ajateltua pahinta.
- No ei. Vaan jos ehtii kovasti karjua, rauhoittuu aina vaikeammin ja esikoinenkin ehtii herätä huutamaan ja itse herää ihan täysin jo sinä aikana.
Olipas meillä nuori - sikseen ihan mukava - terveydenhoitaja, mutta nuoruudessaan kovin virkaintoinen ja opaskirjan mukaan lastenkasvatusta suosiva. Meillä ei Jasun kanssa enää oppaita tunneta, ne kun Sisun vauva-aikana todettiin toimimattomiksi moneen otteeseen ja mentiin fiiliksen pohjalta. Rennompi äiti, parempi mieli, ihan kaikilla.
*************
Aamulla muuten kun kävin vessassa, kysyi Sisu innostuneena "joko sulle äiti oli kasvanut pippeli?" Kun selitin, että naisilla ei ole pippeliä, vaan muunlainen anatomia, sanoi Sisu "kyllä se vaamasti vielä kasvaa". "Voi nuppuseni, ei äidille kyllä kasva pippeliä. Se joko on tai ei ole. Sulla ja iskällä ja pikkuveikalla on pippeli, mutta ei äidillä. Eikä hoidossakaan tytöillä ole pippeliä, kyllä sä sen tiedät." "Nii, naisilla ja tytöillä ei oo pippeliä. Miehillä ja pojilla on." Tulipa sekin sitten selväksi - poika oli ehkä hivenen pahoillaan, kun äiti olikin erilainen kuin hän. Toisaalta Sisu joku päivä katsellessaan hiustenlaittoai totesi, että "naiset ja pojat tykkää kihajasta tukasta, miehet ja tytöt ei." Jotain samakaltaisuutta äidillä ja pojallakin on, edes mieltymyksissä, vaikkei kehossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti