Kadonneen suklaamunan tapaus

Kymmenen suklaamunan kakku

Meillä vietettiin sunnuntaina Jasun puolivuotispäiviä ja juhlistettiin samalla pääsiäistä ystävien kera. Paikalle oltiin kutsuttu poikien kummit perheineen. Koska hyviä ystäviä ei koskaan voi tavata liian usein, olen sitä mieltä, että pitäisi useamminkin tehdä tikusta juhlaa, tehdä hassuja ruokia - kuten kymmenen suklaamunan kakku ja pesto-kinkku-basilika sekä pesto-aurinkokuivattu tomaatti-basilika -"tikkareita". 

Lapset pukeutuivat naamiaisasuihin: Sisu tiikeriksi ja Jasusta tehtiin dinosaurus. Myös isänsä Sisu maalasi kasvomaalilla dinoksi, joskin lopputulos muistutti musta enemmän sissiä. Niiden lisäksi meillä viiletti pari peikkoa, prinsessa sekä kissa. Kaksi lapsivieraista joutui harmillisesti viime tingassa peruuttamaan osallistumisensa kuumeen vuoksi.

Koska Sisu ei kuitenkaan tiikeritamineitaan häntää lukuunottamatta halunnut pitää yllään kahta minuuttia kauempaa, niin lainasin korvia, jotta pääsin minäkin juhlatunnelmaan. Leikin ja herkuttelun jälkeen oli vuorossa pääohjelmanumero: munajahti. Jokaisella lapsosella oli oma vihjelappunen, jossa olevan runoelman mukaan omaa munakätköä voi pihalta alkaa etsiskellä.

Vihjeissä vilisi pupuja, noitia sekä pääsiäiskukkoja. Vanhempien avustuksella lapset tutkailivat pihaa ja kaivelivat kätköjään lumen seasta (kyllä, meillä on vielä kunnon kinokset jäljellä). Kaikki muut olivat ilolla leikissä mukana paitsi meidän Sisu, jota on viimeisen viikon ajan vaivannut kokonaisvaltainen yhteistyöhaluttomuus ja en halua -tauti. Pieninkin vastoinkäyminen vie herneen nenään, muttei onneksi kovin syvälle. Suurempia raivareita ei ole näkynyt mahdottoman usein ja yleensä niiltä vähiltäkin oltaisiin vältytty, ellei äidilläkin olisi aina välillä ollut palkokasvin siemen sieraimessa.

Olimme yhdessä Sisun kanssa askarrelleet munajahtiin jokaiselle lapselle oman kotelon, jonne suklaamunat sujautimme. (Tämä siis siinä vaiheessa, kun Sisu vielä odotti innosta piukeana koko aktiviteettia.) Minusta nuo toisen pupun viikset ovat ylivedot. Kunnon kalapuikot! 

Tänään suuntaamme Sisun mummulaan, sillä viimeaikaiset tapahtumat ovat antaneet merkkejä siitä, että ehkä äiti on vähän väsynyt, vaikkei siltä välttämättä aina kovasti tunnukaan. Lisäksi lupasin viedä Sisun huomenna katsomaan Porin teatteriin Hyvää yötä Herra Hakkarainen -näytelmää, jotta saa tuo isompikin vähän omaa äitiaikaa. Saa nähdä, malttaako lähteä mummulasta ja huoliiko tuttipullokieltäytyjä jo maitoa muualtakin kuin rinnasta, kun Jasun pitäisi jäädä mummun ja pappan hoiviin. Onneksi teatteri osuu sopivasti Jasun päikkäriaikaan, joten toivoa on, että tyyppi tirsoittelee sen keston ajan... Lohdun antamiseen hänelle kyllä usein riittää jo pelkkä äidin syli maidontuoksuineen, mutta muiden kohdalla on ollut vähän ongelmia, semminkin kun tutti on ihan totaalisen no-no.