Koska blogi näyttä elävän hiljaiskautta, tulee postauksista megapitkiä. Ja koska toisaalta haluan jättää jonkinlaisen jäljen myös Jasun ensimmäisestä joulusta ja muutamasta muusta pinnalla olleesta jutusta, teen useampiosaisen kirjoitelman.
Joulua juhlittiin tänäkin vuonna mummulassa. Matkaan startattiin heti 22. päivä iltasella. Sisua ei oikein matkanteko tainnut huvittaa, kun keksi matkalla - jonka kesto on siis vajaa tunti - useamman "kontsin" (konstin). Ensin hukkui purukumi, jolla äiti oli vaimentanut alkavan känkkäränkän. Pikkutyyppi oli nakannut sen suustaan "johonkin". Miehellä tuppasi keittämään yli, sillä ajatus autonpenkille liistratusta purkasta ei innostanut. Äitiä nyppi vaatteiden tila tai se, että pimeässä autossa ei voinut olla varma, etteikö kyseinen kumi olisi ollut hiuksissa. Auto stoppiin ja purkan etsintään. Onneksi se löytyi helposti, eikä ollut aiheuttanut vahinkoa. Matka jatkui ripeästi. Seuraavaksi takapenkiltä alkoi kuulua hiljaa hoettuna "paskaapaskaapaskaa". "Mitä sanoit, kun äiti ei ihan kuullut?" "En mitään." "Ootko ihan varma." "Joo, en sanonut mitään." Tosin mies oli kuullut ihan saman, eli kyllä siellä jotain puheltiin. Spekuloitiin seuraavat kymmenen minuuttia, mistähän Sisu kyseisen sanan/sanonnan oli oppinut, sillä vaikka meillä kotonakin joskus ärräpäitä saattaa kuulua, ei tuota kyseistä ilmausta kukaan kotijoukoista käytä. Koska ajattelimme, että asiasta tulee isompi juttu, jos sitä jäädään jauhamaan, annoimme olla. Ennen kuin joulutunnelma kuitenkaan ehti laskeutua meidän vanhempien mieliin, nyppäsi Sisu autosta takaoven auki. Uusi pysähdys, lapsilukko päälle ja matka jatkuu. Tässä vaiheessa äänenpainot olivat jo raskaat, kun asiasta keskusteltiin. Lopulta päästiin isomummun kautta mummulaan asti, ja joulu voi alkaa.
Aattona Sisulle nostatettiin tunnelmaa heti aamusta alkaen. "Tänään se Joulupukki tulee"; "Tuokohan se lahjoja?"ja joka kerran, kun ovesta joku kuului tulevan: "Jokohan Joulupukki tuli?" Kun viimein koitti aika, että tulija oli valkoparta vanha ukki, hyppi Sisu tasajalkaa, kiljui riemusta (sananmukaisesti) ja huusi "se on Jouluputti! Jouluputti tuli!" Alkoi pääjehua itseäänkin vähän hymyilyttää. Asiallisesti Sisu sanoi käsipäivää ja riensi sitten näyttämään, mihin pukki voisi ahterinsa laskea ja aloittaa työnsä. Small talkit jäivät väliin, kun Sisu katseli pakettikasseja ja kysyi kursailematta "Putti, onko tuo iso lahja minulle? Kenelle se on? Onhan se minulle?" Olihan se - ja vieläpä se kauan toivottu ja himoittu rattikelkka. Muista paketeista paljastui mm. Plan Toysin puinen parkkitalo, Vaahteramäen Eemeli -kirja, Muumi-palapeli, Night and Day -logiikkapalapeli sekä Maailman eläimet äänessä -äänitietokirja.
Rotavirusrokotteesta vatsavaivainen Jasu sai puolestaan tyytyä vähempään. Vaatteiden ja muiden tarve-esineiden lisäksi hänelle pukki toi kuningaspingviinikäsinuken, kamelin unikaveriksi ja pari vauvalelua. Tosin ei hän enempää (eikä edes tuon vertaa) osannut kaivatakaan. Vielä riittää niin kovin vähän: lämmintä ruokaa, puhdas vaippa sekä riittävästi unta. (Ja juuri tuo uni onkin häiriytynyt kiitos rokotereaktion... Jasuun nosti pari päivää kuumettakin, ja käytimme hänet näytillä lääkärissä, mutta lääkärin mukaan kyse oli tavallisesta flunssasta, eikä vatsaongelmien viiveellä nostamasta kuumeesta. Itse en tuota pientä nenän rohinaa ja kerran päivässä Fridalla tyhjennettävää nenää flunssaksi laskisi, mutta olkoon. ) Mainittakoon vielä asian sivusta, että 2-kk neuvolassa Jasu painoi kiitettävät 5660g ja oli 57,3 cm pitkä. Pituus on keskikäyrällä, mutta toisin kuin Sisulla tämä jäpikäs kasvaa painokäyrällä +15. Sisu taisi mennä saman verran miinuksella tuossa iässä. Varsin erimallisia lapsia näemmä voi tulla samoistakin vanhemmista.
Mutta takaisin aattoon: Joulupukki hyvästeltiin iloisin huiskutuksin ja perään vielä huudettiin "Oli kiva, kun kävit Jouluputti!". Pukin aloitteesta treffit tehtiin myös ensi vuodeksi - tosin ei Sisua kauaa tarvinnut mukaan juoneen houkutella. Tapanina myrskyn tyynnyttyä ajeltiin kotiin ja katseltiin kaatuneita puita matkan varrella. Onneksi naapureiden kautta saatiin tietää, että kotona oli sähköt saatu palautettua, muuten olisi visiitti mummulaan viivähtänyt pidemmäksi. (Sähköjä ei ollut mummullakaan, mutta sentään aggregaatti, kaasulevy ja puusauna löytyivät. Ilman sähköjä olevassa talossamme olisi muuten Jasu ollut ainoa, jonka ruoka olisi ollut lämmintä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti