Tekee taas vaihteeksi irtaantua arjen pyörityksestä ja hektisyydestä sekä istahtaa hetkeksi pohtimaan, millaista on elämä 2,5-vuotiaan viikarin ja kolmikuisen vauvan kanssa. Muuten pelkään, että muistan vain pyykkivuoret, kodista jokaisen sopukan valloittavat lelut, tiskiröykkiön pöydällä, ja epätoivoisen yrityksen ylläpitää rutiinia, joka ei kuitenkaan mene suunnitellusti, milloin mistäkin syystä.
Arki Sisun kanssa on viime viikkoina ollut sitä, että äiti tekee kuperkeikkoja Sisun kanssa. (Viime viikolla mummulassa opittu taito.) Se on sitä, että Sisu haluaa olla yökylässä mummulla, olla vielä se ainokainen, huomion keskipiste ja saada rajatta aikuisten seuraa. Sitten se on sitä, että isoveikka haluaa hoitaa pikkuveikkaansa, katsoa sen kanssa Pikku Kakkosta sohvalla pötköttäen ja samalla Jasun masua silitellen. Sisu muistuttaa äitiä, että pikkuveikka haluaa tulla äitin sylyyn, eikä olla naapurintädin sylissä. 2,5-vuotias muistuttaa mua siitä, että pikkuveikkaa ei saa jättää naapuriin. Se muistuttaa siitä, ettei äiti unohtaisi kuitenkin pikkuveikkaa kylään. Isoveljeys ei ole kuitenkaan aina niin helppoa. Joskus pitää yrittää murista oikein pelottavasti pikkuveikan edessä ja katsoa, miten toinen reagoi. Joskus pitää sanoa, että äiti laita pikkuveikka istän sylyyn. Sisu haluaa vielä olla äitin sylynkäinen, nukkua kainalossa ja kuunnella satuja. Se haluaa höpsötellä. Se leikkii autoilla, muovieläimillään ja asettaa ne kaikki parkkitaloonsa. Se kertoo olevansa aikuinen ja äitin vauva. Se on "jo iso ihminen", mutta ei halua käydä potalla. Se pissaa housuun, jos äiti yrittää vaipattomuutta. Sitten se illalla keksii, että "nyt pisu tulee" kun ei halua nukkumaan ja pissii puhtaasti pottaan. Se rakentaa Duploilla, laulelee "suttahousut jaakaan, uusi päivä aataa", kun puen pikkuveikkaa. Se rakastaa Dinojuna-tv sarjaa, Barbapapoja YouTubesta ja Pingua. Se haluaa mennä naimisiin mummun kanssa ja ajaa pappan kanssa traktorilla. Se kaivaa lumitunneleita, jotka muuttuvat lennosta uuniksi, laittaa kuormurin paistumaan ja hautaa sen lumeen. Sitten se unohtaa, minne hautasi autonsa ja huutaa. Se saa helposti raivarin väsyneenä, mutta ymmärtää sanoa, että "minä olen hyvin väsymys, haluan nukkumaan". Se rakastaa maalata, piirtää ja askarrella. Ympyrän jo tunnistaakin. Se kokoaa palapelejä: 24 palaa sujuu helposti. 65 vaatii hieman sanallista apua meiltä vanhemmilta ja valmiiksi valikoituja palasia. Se haluaa kiivetä portaissa ylös ja alas itse.
Tarinankertojana Sisua ei voita mikään, istuessaan potalla hän toteaa mulle, joka yritän katsoa, ettei pissa roisku ympäriinsä "anna pippelin mennä." En tiedä, minne se on menossa, eikä asiaan tule selvyyttä. Junassa hän katselee viereistä naista ja sanoo, "aikuiset ovat isoja ihmisiä ja ne käyttävät hattuja." Nainen alkaa hytkyä naurusta, mutta on hiljaa. Mummulassa Sisu möyhentää sängyssä ja saa mummun huokaamaan "Voi hyvä Jumala tuota pyörimistä". Sisu siihen "Jumala, Jumala. Niin lauletaan." Kysyn, missä niin on laulettu. "Kotona." "Kotona?" "Meille kotiin tuli se täti ja maalasi pikkuveikan ja lauloi 'Jumala, Jumala'. Ja sitten oli viejaita." Se muistaa Jasun ristiäiset. Kun pyydän suukkoa kysymällä "Missä on äidin suukko?" Veijari virnistää ja sanoo "minun suussani" tai joskus suukko piileksii myös "istän suussa".
Sisu sepustaa pitkiäkin, täysin päättömiä tarinoita. Tässä yksi esimerkki tältä viikolta: "Hei hejja Hiivi (Hirvi)! Täällä on äiti ja istä ja pikkuveikka ja minä. Joo. Ollaan jo nukkumassa." "Äiti, sanoin hejja Hiivelle, että me ollaan menty jo nukkumaan. Se meni takaisin metsään." "Aha, no hyvä. Nyt voisit sitten pistää sen pään tyynyyn ja olla jo hiljaa." (Sisu pyörittelee käsissään mun vanhaa kännykkää ja katselee sitä." "Tämä minun puhelin maksaa 510 euroa." "Oho, onpa aika kallis puhelin. Et taida kuitenkaan omaa puhelinta saada ennen kuin kouluiässä. Miten se niin kallis voi olla?" "Se maksaa 510 euroa ja se tarkoittaa sitä, että hiivi on iso." "Jaa, no enpäs ois kyllä tuota tiennyt, että se sellaista tarkoittaa. Voidaanko nyt ruveta nukkumaan." "Joo." Tällaiset se tarkoittaa sitä, että -kertomukset ovat viime aikoina olleet suosittuja. Ehkä Sisusta on tullut noin kova kertomaan juttuja, sillä hän nauttii valtavasti, kun hänelle luetaan. Suosikkitarinoita tällä hetkellä ovat Ystävämme Karhuherra Paddington (kiivasta kikatusta seuraa aina, kun taksikuski sanoo "Karhusta menee lisämaksu ja tuollaisesta tahmaturkista tuplasti enemmän") sekä Bremenin soittoniekat (hilpeää hykerrystä saa aikaan kohta "jättiläinen löi minua painavalla pampulla jalkaan").
No entäs se vauva sitten? Jasu kävi viime viikolla 3 kk neuvolassa ja oli 6360g painava sekä 60,3 senttiä pitkä. Rokotuksia tuli kolme ja huuto oli muheva. Mutta mitäs se kolmikuinen "osaa"? Se nauraa ääneen, kannattaa päätään käsistä nostettaessa, seuraa katseellaan ja hymyilee, juttelee minkä ennättää ja on alkanut tarrata kiinni. Se sätkii tomerasti ja hilautuu joitain senttejä lattialla, muttei osoita mitään mielenkiintoa kääntymiseen. Se nostaa hartioita jo pötköttäessään lattialla ja hallitsee niskansa. Sillä on nuha ja se inhoaa niistämistä. Se nukkuu öisin vaihtelevasti, pisin yhtäjaksoisin pätkä on 6,5 tuntia, mutta tavallisesti siinä 3,5-4 tuntia. Joskus selvästi vähemmän. Se ei ole hyvä nukkumaan päiväunia, pisimmillään pari tuntia, joskus vain vajaita tunnin pätkiä. Se valvoo iltaisin ja on iloistakin iloisempi iltaeläjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti