Meillä oli ristiäiset lauantaina. Piiperö sai nimen ja täällä blogimaailmassa hänet voidaan tästä eteenpäin tuntea Jasuna. Päivänsankari protestoi seurakuntaan liittämistään äänekkäästi ja pitkään. (Note to self: olisi ehkä hyödyllistä yrittää sinnikkäämmin opettaa tuttia, jos joskus lapsia siunaantuisi lisää.) Nyt vieraat saivat poimia kapinetta jaloistaan, minä kaivelin siunauksen aikaan tuttia kummin rintamukselta ja ajattelin mielessäni, että tuleepa ainakin ikimuistoisia otoksia, kun äiti vaikuttaa puristelevan kummitädin rintoja. Kukaan ei varmaan kuullut tyypin nimeä papin sen mainitessa ensimmäisen kerran, kun en itsekään sitä kunnolla hahmottanut, vaikka seisoin vieressä. (Onneksi otimme kakkuun nimilaatan, jonka tosin senkin onnistuivat leipomossa sössimään. Mies soitti aamulla ja totesi, että huolellisesta tavaamisestani huolimatta ovat kirjoittaneet nimen väärin. Paikalla ollut leipuri paikkasi tilanteen ja lopputulos oli ihan mukiinmenevä ja tuotti meille huomattavan alennuksen kakkujen hinnasta.)
Itse kastetoimituksessa olimme sopineet, että Sisu saa kuivata Jasun hiukset. Isoveli suhtautui tehtäväänsä asiaan kuuluvalla vakavuudella ja kuivasi oikein kaksin käsin, mutta hellästi. Illalla kysyi vielä multa, tuleeko se isokätinen muurari vielä meille. Kesti hetken, että ymmärsin Sisun tarkoittavan pappia. Isokätisyys selittyi sillä, että pappi lapsivieraiden määrästä innostuneena halusi leikkiä Jumalan kämmenellä -laulun. Sitä, miksi Sisu kuvitteli papin olevan muurari, en osaa selittää millään järkimaailman jutulla (paitsi että meillä ei arvatenkaan käydä usein kirkossa...). Hyvin tarkasti Sisu kuitenkin seurasi toimitusta, mistä kielinee jo sekin, että vieraiden lähdettyä Sisu meni kastepöydän luo ja totesi, että haluaa "laittaa pappan tukkaan vettä". Siinä sitten siveli kolme kertaa (isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen) veteen kastetulla kädellä pappan päätä. Kysyin, mikä nimeksi tuli. "Pappa vaan", totesi poika. Sen jälkeen kasteen saivat "mummu vaan", "istä vaan" ja "äiti vaan".
Huomenna onkin jo kaksikuukautisneuvolan vuoro. Mihin se aika oikein rientääkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti