Eiliseen postaukseen voi nyt lisätä sen, että Sisun flunssa nosti viime yönä neljänkympin kuumeen. Sen lisäksi siis, että meidän välissä nukkunut poika oli pissinyt vaippansa niin täyteen, että Sisun vaatteiden lisäksi kaikki mun yöpaitaa, lakanoita ja petaria myöten oli märkänä. Eipä olekaan pitkään aikaan sattunut vastaavaa.
Aamulla mies jäi kotiin, joten päivä möllötettiin yhdessä. Jostain syystä tänään on ollut taas superaktiivinen päivä supistusten suhteen, vaikka olen ollut hissukseen. Ilmeisesti kuitenkin sen verran kipuileva Sisu vaatii äidin huomiota, että ihan pelkkään lepoon mamma ei ole päässyt, vaikka mies on tehnyt kaikkensa. Kuume laski päivällä kyllä lääkkeillä, muttei tahtonut oikein pysyä alhaalla, vaan nousi suhteellisen nopeasti korkeaksi. Koska tyyppi oli väsynyt ja vetämätön, ajattelin, ettei tuollaisesta olemattomasta flunssasta (lievä yskä ja vielä lievempi nuha) pitäisi seurata noin kovaa reaktiota. Tilasin Mehiläisestä lääkärin, joka totesi, että tyypillä on virusinfektion seurauksena alkava keuhkoputkentulehdus (vinkuva uloshengitys) ja - tadaa - ensimmäinen korvatulehdus. Mukaan antibiootit ja miehelle kolme päivää sairauslomaa. Olin tyytyväinen, että lähdettiin lääkäriin, vaikka epäröin jo matkalla tilanneeni ajan ihan tavan nuhakuumeen takia. Koska tauti alkoi noin ärhäkästi, tuskin se itsekseen olisi ohi mennyt, joten ehkä nyt päästään vähän lyhyemmällä kestolla ja Sisu saa tarvitsemansa levon. (Niin, ja äiti myös, kun rikkonainen yö on painanut melkolailla ja ehkä osaltaan näkyy tämänhetkisessä olossa.)
Nyt taas pötkölleen, ja tilannetta seuraamaan. Olen jo varustautunut soittamaan sairaalaan ja kysymään, koska pitää lähteä näytille vai voiko oman olonsa mukaan seurata kehitystä kotona. Itse kun en edelleenkään koe olevani mitenkään kipeä, mutta lievää jomotusta ja kivutonta supistelua on ihan riittämiin. Enkä tähän mennessäkään ole kokenut oloani sellaiseksi, että se antaisi syytä huoleen, mutta niin vain ollaan tässä tilanteessa. Mua ei niin ole tehty olemaan raskaana. Kai se on jotain luonnonvalintaa tämäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti