Sisulla menee lujaa nykyään. Hoidossa sujuu vallan mainiosti, ja pienen pojan sydän sykkii, ellei suorastaan läpätä hoitokaveri Pinjalle. Nimen artikulointi sujuu ilman mitään ongelmia nyttemmin, ja Pinjaa huhuillaan meillä hyvin ahkerasti. Joku ilta Sisu huuteli Pinjaa, kun sanoin, että mennään nukkumaan. Sitten piti äidin jo selittää, että Sisu on vielä vähän nuori tuomaan tyttöjä yökylään ja että Pinja nukkuu varmasti jo omassa sängyssään. Yö pitäisi siis malttaa nukkua ihan itsekseen ja aamulla pääsisi leikkimään Pinjan kanssa. Tyyppi, joka jo tässä vaiheessa istui sängyssä vieressäni, katsahti äitiä ja kysyvästi totesi:
- Anja? (hoitotädin nimi).
- Ei, ei Anjakaan tule yöksi, Anjankin näet vasta aamulla.
- Pappa?
- Ei, pappakin on jo varmasti nukkumassa. Pappa nukkuu omassa kotonaan.
- Tonttu?
- No joo, tonttu voi juoksennella ulkona, muttei tonttukaan tule sun kanssa nukkumaan. Tonttu auttaa nyt joulupukkia, vähän samalla tavoin kuin mitä äitikin on auttanut tonttua. (Näin selitin lahjapaketointini Sisulle.)
- Nanjje? (nalle)
- Nalle voi tulla nukkumaan. Menetkö nallen viereen?
- Tonne. Nanjje tohho (tohon).
Pinja ja Anja ovat suosiossa meillä jo lähes mummun ja pappan tasoa, eli ilmeisesti tyyppi tykkää käydä hoidossa. Äidistä on liikuttavaa, kun aamulla Sisun vie, tulee Pinja nyhjäämään Sisua hihasta tai ottaa kädestä ja sitten kirmataan yhdessä leikkimään. Viime torstaina, kun Sisua menimme miehen kanssa hakemaan (haettuamme ensin perhekuvamme, jotka muuten olivat absoluuttisen ihania!), lähti poika juoksemaan äitiä kohti ja halusi heti autoon. Silloin iski Pinjalle hätä. Hän kävi nykkimään Anjaa lahkeesta ja hoki "hali vielä, hali vielä". Sanoin, että ihan hyvin voi vielä halata Sisua ja kysyin Sisulta, josko Pinjaa vielä halaisi ennen lähtöä. Silloin pienen miehemme kädet lennähtivät sivuille ja parivaljakko syleili toisiaan antaumuksella.
Tämä kaikki on sitä ihanampaa, kun ensi vuoden alusta Sisu aloittanee täysipäiväisenä hoidossa. Musta on mukavaa, kun lapsen voi viedä niin, että Sisun suu on naurussa ja hakea samoilla ilmeillä ja nähdä vielä kaiken huipuksi, että henkilökemiat pelaavat puoleen ja toiseen. En olisi ikinä uskonut, että tämä menisi näin hyvin, enkä toisaalta, että Sisun sopeutuminen kunnolla olisi kestänyt niin kauan. Kolmipäiväinen viikko taisi siis olla lopultakin äidille syksyllä helpompi ratkaisu kuin mitä Sisulle. Luulen, että viisipäiväisenä sopeutuminen olisi sujunut huomattavasti nopeammin, lapselle ja hoitotädille kivuttomammin. Tai sitten ei.
Viime viikon lopulla Sisulle nousi taas kuume kolmiviikkoisen räkäisyyden seurauksena. Lauantaina käytiin Mehiläisessä näyttäytymässä ja saatiin muutaman päivän antibiootti liman kuivattamiseen, vaikka keuhkot ja korvat olivatkin puhtaat. Mitään vikaa - rään ja kuumeen ohella siis - ei sinällään ollut. Viikonlopun suunnitelmat menivät siis tykkänään uusiksi. Lauantain vieraat ja yhteisleivontatalkoot piti peruuttaa ja sunnuntain visiitti kummipoikaa katsomaan ajastaa tulevaksi vasta uuden vuoden jälkeen. Toisaalta oli ihan kiva olla vain kotona, etenkin kun Sisu jaksoi puuhailla ihan hyvin, vaikka lauantaina olikin vielä kuumeinen. Eilen siis leivottiin pipareita ja joulutorttuja. "Kehki" oli Sisusta oikein hyvää, etenkin koirapiparit olivat suosiossa. Tyyppi kauli, paineli muotilla taikinasta, nosteli pipariaihioita lastalla ees ja taas ja ihasteli uunissa paistuvia herkkuja. Tänään tehtiin konjakkipipareita ja koristeltiin eiliset luomukset täyteen loistoonsa. Nonparellit eivät oikein tarttuneet toivomallani tavalla, joten ne päätyivät parempiin suihin.
Näiden lisäksi on tanssittu Spotifystä löydetyn joulumusan tahdissa, katseltu tontunjälkiä ikkunasta ja puhallettu kynttilöitä. Sisun sanavarasto on kasvanut taas mahdottomasti. Tontun ja pukin lisäksi tyyppi hokee nyt "enti" (enkeli) ja "kynti" (kynttilä). Ja sanoo, "kynti ammu". Kynttilä on siis sammunut. Koiramme Scud tunnetaan nimellä "Kuh". Alas on alah, nukkumaan nkkumaa, piirtää piitää, Laura Lau*r*a (komealla kurkkuärrällä), varpaat aapaat, pehmeä ehmee, tähti ääntyy oikein, lintu intu. Paljon muutakin puhutaan, ja nyt muodostetaan seurattavissa olevia ajatusketjuja. Sisu esimerkiksi saattaa katsoa ulos lintujen ruokintapaikallemme ja todeta: intu, ei oo, nkkumaa. Lintuja ei ole, joten niiden on Sisun mukaan tarvinnut mennä nukkumaan.
Seuraavan kerran palailen kirjallisesti vasta joulun jälkeen. On sen verran monta lahjatoimitusta edessä ja pari työpäivääkin. Leipomista ja kuusen hakua sekä koristelua. Pappa kertoi, että pukki on luvannut tulla lahjatoimituksineen (ahdistaa jo vähän se lelumäärä, minkä tiedän Sisun saavan osakseen) aattoiltapäivää piristämään. Tästä ensikohtaamisesta kuitenkin vasta tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti