Tänään hoidossa meni loistavasti. Täti kertoi Sisun olleen koko päivän kovin hyvällä tuulella, touhunneen itsekseen ja yhdessä muiden lasten kanssa, nukahtaneen heti ja nukkuneen hyvin ja syöneen mainiosti. Päivän hitti oli nuken hoitaminen - sitä oli kuulemma pitänyt kantaa koko ajan mukana, hoivata ja helliä. Se sylissä Sisu istuikin, kun kesken laululeikkihetken häntä menimme miehen kanssa hoidosta noutamaan. Täti sanoi myös, että Sisu on oikein kiva ja mukava poika. Ehkä vihdoin näkyy hoidossakin se sellainen Sisu, joka meillä kotona yleensä asuu.
(Toim.huom. Totesin tädille, että kyllä Sisu osaa olla mieliksi ja tehdä kaiken, mitä pyydetään, mutta että on olemassa myös toisenlainen Sisu. Täti sitten totesi, että "juu, jos joku ei käy, niin sitten mikään ei käy". Viimeksi mainitsemani hyvin meneminen taisi siis olla vain tädin eufemismi ja yrittää toimia äitiä lohduttavana tekijänä... No, ei mulla silti mitään illuusiota ollutkaan, on Sisu sen verran väsynyt ollut joinain aamuina, että on itse ollut helpottunut, kun saa lähteä töihin. Ne on juuri niitä päiviä, kun tekisi mieli kiukuta lapselle yhtä lailla takaisin. Varsinainen Dr. Jekyll ja Mr. Hyde tämä meidän hyypiö siis on.)
Tässä parissa päivässä on muuten Sisun ruokailu kokenut kummia tai sitten olen onnistunut tekemään ruokaa, jota hänen on helpompi lusikassaan hallita. Nyt suuhun päätyy vähintään yhtä paljon kuin muuallekin, ja lusikkaa myös ahkerasti täytetään ja viedään ammollaan odottavaan kitaan. Pottailu sen sijaan on vastatuulessa, joten taidan huomenna pukea tyypin harkkahousuihin tai kestoihin. Sisu inhoaa märkiä pöksyjä, joten josko se avittaisi potalla istumista - nyt vain vauhti ei pysähdy hetkeksikään, joten potallakaan ei tietenkään voi istuksia asiaa odottamassa. Tosin siinä voisimme me vanhemmatkin olla vähän aktiivisempia ja laittaa vähän väliä toisen pottailemaan. Mutta kun, mutta kun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti