Toiset meistä

syövät elääkseen, minä puolestani olen viime aikoina elänyt syödäkseni. Sisun nuha ja yskä ovat vähän rajoittaneet menemisiä, eikä ulos muutenkaan olisi asiaa, kun on niin armottoman kylmä jatkuvasti. Mitäpä siinä sitten juuri muuta tekisi kuin kehittäisi osaamistaan keittiössä? Viikonloppuna aloitettiin miehen kanssa keittokirjojen "tuota-haluaisin-joskus-tehdä" -reseptien kokeilu. Perjantaina vuorossa oli sushi, tehtiin sekä maki- että nigirisushia, ja hitsi, että oli hyvää! Lauantaina väsättiin Zorbas-tunnelmissa moussakaa; siis sitä alkuperäistä munakoisovuokaa, ei sitä uunissa paistettua perunamuusia, jota koulussa kutsuttiin nimellä mussakka. Illalla oli vielä vuorossa punaherukkasorbetti. Sunnuntai taisi olla miekkosen suosikki, kun hänen lautaselleen ilmestyi sesaminsiemen kuorrutteisten tikkuperunoiden ja suppilovahverotäytteisten sipulien lisäksi naudan sisäfilepihvi. Minulla oli uunissa haudutettua siikaa. Eilen oli leivontapäivä; sitruunamarenkipiirakkaa sekä "the ultimate pie", pastiera napoletanaa (joka muuten siipan mukaan oli parasta makeaa, mitä hän oli ikinä koskaan maistanut). Olin ihan otettu moisesta kohteliaisuudesta. Tänään naapurinmammat tulivat lounaalle, ja päätin yrittää kiinalaista: tofua kung pao höyrytetyllä riisillä. Sekin onnistui kivasti. 

Minneköhän sitä seuraavaksi makumatkailisi, vai jokohan pakkaset alkaisivat hellittää ja nuha mennä ohitse, että elämään tulisi muutakin kuin ruoka...? Tosin kesähän on jäätelön luvattua aikaa...

Sisu muuten viihtyi melko hienosti äidin kokkausapuna: kolisteli kattilankantta keittiön lattialla ja pussaili siitä heijastuvaa omaa kuvaansa. Kelpaahan noin somaa suukottaakin!