Istumalihakset

Voi tätä riemun päivää! Tänään Sisu istui ihka ensimmäisen kerran itsekseen ihan suorassa. Heilui ja huojui vähän puolelta toiselle, mutta korjasi asentonsa itse eikä kellahtanut etukenoon saati kyljelleen. Istumaan hän ei vielä osaa itse mennä, mutta askel kai se on tämäkin oikeaan suuntaan. Nyt ovat istumalihakset löytäneet oman käyttönsä Sisullakin. 

Myös kieli (sekä puhuttuna että lihaksena) on löytänyt uusia muotoja. Sisu tutkaillessaan asioita saattaa pitkäänkin nykyään suhista. Tai oikeastaan ääni muistuttaa h-kirjainta, joka ikään kuin varkain karkaa huulilta ja purkautuu "hhh-hhh-hhh-hhh" -äänenä ienten välistä. Se on aivan hiljainen ääni, joka liittyy hyvin tarkkaan tarkasteluun. Näemmä osaa hän hiljaakin ilmaista itseään, vaikkei sitä aina uskoisikaan.

Kumpaisetkin lihakset olivat myös äidillä käytössä tänään, kun istuin yliopistolla palaveeraamassa. Sisun piti tulla mukaan, mutta aamulla mummu ja pappa soittelivat ja kertoivat olevansa tulossa lapsenvahdeiksi. Pääsin sitten ihan itsekseni matkaan, mikä olikin hyvä, sillä tapaaminen venähti ennakoitua pidemmäksi. Huomaa, että työelämästä on tullut pidettyä taukoa, kun artikkelikäsikirjoituksen ruotiminen, työpajan järjestämisajatukset sekä pari rahoitushakua hakemusprosesseineen ja hakemuksen laatimisineen vetivät pään ihan tyhjiksi. Jotenkin ajattelusta on tullut vapaan edetessä raskaampaa. Se, mikä ennen oli rutiinia, vaatii nyt hirmuisesti enemmän keskittymistä ja skarppaamista ja sen sitten huomaa näin iltaisin väsymyksenä. Inspiroivaa se silti edelleen on. 

Mikä hauskinta Sisu viihtyi mainiosti poissaollessani. Päiväunet olivat normaalia pidemmät, syötiin entiseen malliin, eikä itketty tai kitisty ollenkaan. Lisäksi oli helppo olla pois, kun tiesi, että Sisu on hyvissä käsissä, eikä minun tarvitse miettiä, miten hän hoitajiinsa tai vieraaseen paikkaan suhtautuu. Tämän opettelun aika on sitten syksyllä.

Illalla käytiin koko perheen kesken kävelyllä, kun tuntui, että jotenkin on purettava kertynyttä ajatussumaa. Perinteen mukaisesti laitettiin jalkaa toisen eteen ja vuodatin miehelle kaiken, mikä mielessä oman tutkimuksen suhteen sillä hetkellä oli. Kulutettu kalorimäärä varmaan oli tuplat normaalikävelyyn verrattuna, kun huiskin ja elehdin ongelmiani ja puhua pajatin taukoamatta. Itse asiassa sainkin hyvän ajatuksen vastineeksi, joten kävely kannatti taas kerran. Kotitiellä jäätiin vielä naapuriin katselemaan, kun parista talosta olivat lapsiperheet kerääntyneet mäkeä laskemaan, niin sai Sisu nukkua pienet unet ulkosalla. Olipas muuten yllättävän kirpsakka pakkassää!