Luvassa taitaa taas olla megapostaus, kun reiluun viikkoon en ole ehtinyt päivitellä kuulumisia. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö olisi mitään kerrottavaa, vaan pikemminkin siitä, että arki on niin täynnä tapahtumia, etten joko malta tai ennätä istahtaa kirjoittelemaan. (Ja, totta puhuen, viime viikolla kaikki hetket, joita koneella ehdin istua menivät työntekoon ja oman tutkimuksen tuotteistamiseen, jotta sille saisi lisää rahaa.)
Niin kiire ei kuitenkaan ole ollut, ettenkö olisi lauantaina ehtinyt Sisun kummitädin kanssa viihteelle. Ensimmäistä kertaa lähes vuoteen pääsin elokuviin, kun miehet jäivät lapsenvahdeiksi. Oli ihanan rentouttavaa ja virkistävää keskustella, kahvitella ja tuijottaa Up in the Airia rauhassa! Poissaolon kyllä huomasi, sillä illalla Sisu halusi liimaantua syliini ja nukkua yöllä aivan kyljessä kiinni. Sunnuntaina suuntasimme mummulaan, kun iskä lähti työreissuun. Tästä riemastuneena, ystävänpäivän kunniaksi, Sisu päätti, että vatsallaan olon aika on ohi ja nyt treenataan konttausta. Niin hän siis vain nousi kontalleen ja alkoi lähes samoin tein heilutella itseään ees ja taas. Muutaman kerran jälkeen löytyi myös etunojapunnerrusasento, jossa näyttävät varpaankärjet olevan koetuksella... Etenemistekniikka on kyllä vielä alkeellista ja jokseenkin tapaturma-altista: konttausasentoon päästyään ja itseään heiluteltuaan Sisu saattaa ponnistaa molemmat jalat suoriksi, jolloin hän hypähtää eteenpäin ja tuiskahtaa naamalleen maahan. Meidän pieni sammakkomies!
Maanantaina käytiin mummun kanssa ostoskierroksella. Sisu sai pottatuolin sekä taaperokärryn. Olen ehkä hitusen ajastani edellä, mutta usein tuntuu, että Sisun kehitys kulkee huimasti nopeammin kuin meidän vanhempien ajatus. Onpahan nyt sitten tavarat valmiina, kun niitä tarvitaan. Pottailua ajattelin aloittaa kolmen p:n periaatteella: pissa päivässä pottaan. Vielä vain on niin, että paljaat varpaat ovat Sisun kompastuskivi potalla istuskelussa. Kun varpaat näkyvät, pitää niitä ehdottomasti tuijottaa ja mielellään näppylöidä tai imeskellä. Yritä nyt siinä sitten istua asioilla, kun samalla pitää roikkua kaksinkerroin ja venytellä varpaita. Taaperokärry puolestaan toimittaa vielä lelulaatikon virkaa, mutta vähän sen punavalkoiset pyörät jo kiinnostavat. Illalla Sisu alkoi vähän yskiskellä, ja tiistaina paljastui siihen syy: nuha III.
Nyt taidetaan olla jo menossa voittoa kohti, vaikka päivisin pitää nenää olla alituiseen pyyhkimässä, mutta viime yö meni ilman niistämistä. Mitään muuta vaivaa ei nytkään ole nuhan mukana tullut, joten siinä suhteessa ollaan oltu kovin onnekkaita. Pitää vain vähän tarkkailla, ettei mene korviin tai keuhkoputkeen. Kovin pahasta taudista ei ole kyse, minkä kertoo jo sekin, ettei se ole vaikuttanut ruokahaluun millään tavalla. Se vain kasvaa. Ennätys tuli tässä joku päivä, kun viiden ruokailun saldo oli kaksi isoa purkkia ja neljää pikku purkkia vastaava määrä sapuskaa. 860 grammaa. Kymmenesosa Sisun painosta. Yrittäkääpäs itse mutustaa vastaava määrä! Kummaa tämä on minusta lähinnä siksi, ettei Sisu ole mitenkään erityisen iso. No, ei hän ole erityisen pienikään, mutta kulkee siinä keskikäyrän tuntumassa. Kai joku ainakin kasvaa, kun noin ruokaa menee. Yösyöntien määrä oli vakiintunut yhteen, mutta nyt nuhan aikana olen taipunut antamaan rintaa aina Sisun havahtuessa hereille, jotta ilma kulkisi nenän kautta paremmin. Ja lohduttaahan se pikku nuhanenää.
Eilen kotiuduttiin viimein. Iskää piti vähän vierastaa, kun se kaappasi syliin, mutta äidin sylistä moiselle miekkosellekin voi jo vähän hymyillä. Outous karisi nopeasti ja hetken kuluttua sylissäkin uskalsi jo istua ja lattialla esitellä uusia taitoja. Illan kuluessa huomasin myös sen, että vaikka Sisu mummulassa vaikuttaa omalta itseltään, on koti kuitenkin kaikista turvallisin paikka. Höpötystä hän esittää mummulassakin aivan normaaliin tapaansa, mutta parhaat naurut säästetään koti-iltoihin. Yleensä hassuttelemme iltaisin tisuttelujen lomassa niin, että Sisu seisoo sylissäni kasvot minuun päin, jolloin höpisen hänelle kaikenlaisia hölmöyksiä. Niitä hän alkaa ensin hekottaa, sitten kikattaa ja lopulta kiljahdella. Lopulta vain hekottelemme, hohotamme ja hupsuttelemme vuoronperään ja molemmilla on niin mukavaa. Eilen sanoin miehellekin, miten mainio tyyppi tämä meidän Sisu oikein onkaan!
Paitsi liikuntataitoja myös puhelahjoja treenataan ahkerasti. Kaikki vokaalit ovat olleet jo pitkään käytössä ja konsonanteistakin ainakin n, m, p, b, t ja g vilahtelevat ahkerasti Sisun puheessa. Peruskauraa ovat "nannannannannaa", "mammam", "nna", "babbo", "n-gu", "tattat", "puppu" (niin, että p muistuttaa pörinää huulten välistä) sekä äidin suosikki "mömmö". Ei auta, vaikka olen kuinka yrittänyt hokea Sisulle, että mihinkään mömmöihin ei meillä sitten sekaannuta. Minkäänlainen sekakäyttö ei ole suotavaa. Ei. "Mömmöö, mömmö" tai "nna mömmömmöö", sanoo Sisu ja jatkaa touhujaan. Sana "ei" ymmärretään meillä myös. Sen tehosta ei ole pitäviä todisteita, mutta aivan selvästi Sisu sen tunnistaa. Lauseet "kuka on äidin kulta?", "ottaako Sisu vettä", "tisu on tulossa", "mitä lammas sanoo" ja "mitä lehmä sanoo" herättävät myös muita enemmän huomiota. Samoin lorut Nenäkello, Potkukelkka sekä Lorutoukka. Lauluista Hepokatti sekä Päivänsäde ja menninkäinen ovat varmoja rauhoittelussa ja uusimpana iloisena tuttavuutena on Aarne Alligaattorin ja Viidakkorummun nimikkobiisi. Sen tahdissa heiluminen vasta hauskaa onkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti