Viikonloppu vierähti viileissä ilmoissa, joskin tunnelma eilen illalla kiekkokatsomossa näytti etenkin miehellä olevan varsin hikinen. Itse harkitsin jo toisen erän puolivälissä meneväni nukkumaan, kun mistään ei tullut mitään ja oman joukkueen peli näytti olevan ihan sekaisin. Onneksi kuitenkin jaksoin sinnitellä loppuun asti. Tämä riittäköön jääkiekosta.
Meillä touhuttiin pihatöissä. Lauantaina kävin naapurinäidin kanssa puutarhaostoksilla (ja pullakahveilla), kun miehet jäivät lasten kanssa kotiin. Tuliaisina toin Sisulle pussilliset herneen- ja pinaatinsiemeniä sekä itselle Kirjoapteekkarinruusun ja Pohjantähti-köynnösruusun. Ensimmäinen on ollut jo pari vuotta hankintalistalla, mutten ole löytänyt. Halusin sen välttämättä, koska kukka muistuttaa polka-karkkia. Toinen taas on ajateltu miehen työlistan kärjessä komeilevaan kesäkeittiö-pergolayhdistelmää kaunistamaan, lähelle ruokapöydän suunniteltua paikkaa, jotta voimme tulevaisuudessa nauttia ruuan ohella vienosta ruusun tuoksusta. Köynnöskehikoita, pergolaosion puulattiaa, grillin päälle tulevaa huuvaa ja sisäkaton laudoitusta lukuunottamatta koko komeus on jo valmiina, joten kovin pitkään ei pitäisi enää mennä. Vielä toistaiseksi keskityimme kuitenkin muihin pihatöihin, kuten kukkapenkin perustamiseen ja reunuksen kiveämiseen. Sisu oli kovasti auttamassa, kaivamassa hämähäkkejä ja matoja esiin mullasta ja istuttamassa kukkia (ja tallomassa vasta istutettuja). Lauantaina laitettiin myös sipulit maahan, joskin Sisu olisi samoin tein kaivanut ne myös esiin. Eilen oli herneiden vuoro. Ne hän istutti iskän kanssa. Mies koitti näyttää, että tähän pieneen uraan olisi tarkoitus tiputella herneet. Sisu teki työtä käskettyä, kunnes totesi, että onhan tässä paljon muutakin maata ja alkoi tökkiä siemeniä sinne tänne. Osan istutussyvyys taitaa olla sitä luokkaa, että on turha odottaa siemenen itävän, muttei se tässä työssä olekaan pääasia. Kunhan jotain saadaan pintaan. Sisu oli valmis julistamaan jo tämänkin toiveen menetetyksi, kun heti ei alkanut mitään näkyä. Olikohan siellä maassa edes enää mitään?
Lauantain hittisanonta pienellä oli "hui, pelottavaa", jonka hän siis oli saman päivän aamulla äidiltä oppinut. Kaikki voi olla pelottavaa. Hiijet (hiiret), äidin kastelukannu, telkkarissa näkynyt virtahepo tai Victorian putoukset, kova ääni, you name it. Illalla katsoimme Avaraa luontoa tv:stä. Ensipelotuksen jälkeen virtahevot (possut, kuten Sisu niitä nimitti) kiinnostivat kovasti. Sitten näytettiin Itä-Afrikan hautavajoamassa eläviä kaloja. Ne olivat hauskoja, kunnes lähdettiin robotin avulla syvemmille vesille. Tutkijat käyttivät syöttinä kuollutta kalaa, jonka tehtävä oli houkutella vajoaman pohjalla eläviä lajeja esiin. Alkuun meillä kotikatsomossa meni ihan hyvin. Sitten paikalle tuli ensimmäinen kala, joka alkoi näykkiä syöttiä. Sisu alkoi hokea "kiusaa, ei saa kiusata, tuhmaa, pois". Kala lähti. Rauha laskeutui maahan. Sitten paikalle tuli rapu, kiipesi syötin päälle ja alkoi murkinoida. Sisu sanoi "pois päältä, pois, pois". Paikalle tuli lisää rapuja, jotka pian peittivät koko kalan. "Pois päältä, ei saa kiusata, pois, mene pois!", huusi Sisu huitoen tv:n edessä puulasta kädessään yrittäen sen avulla hätistää rapuja raukan kalan päältä pois. Äiti vaihtoi kanavaa, mikä sekään ei pientä tyydyttänyt. Sen verran sain hämättyä, että Sisu kiipesi syliini istumaan ja kun kanava taas vaihtui luonto-ohjelmalle, oli vuorossa jo flamingoja. Rauha palasi maahan, joskin vähän se kiusatun kalan kohtalo vieläkin näytti Sisua vaivaavan. Kysyin mieheltä, tulikohan sille ikuiset traumat, mutta eipä kala kauaa jaksanut huolestuttaa, kun piti flamingoja laskea. Tv-ääni kertoi soidinmenoille kokoontuvan yli miljoona lintua. Kysyin Sisulta, kuinka monta flamingoa telkkarissa näkyi. "Ytti, katti, koome, neejä", alkoi hän laskea. (Sisu selviää viiteen asti, mutta sen jälkeen lukumäärät ovat hämärän peitossa.) Ja illan päätteeksi pieni pelimanni kaivoi huuliharppunsa esiin, vei iskälle legolaatikkonsa kannen ja puulastan ja kehotti soittamaan. Siinä ne miehet sitten musisoivat hetken, ennen kuin menivät yöpuulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti