Kolmekuukautisneuvolassa

Nyt on neuvolakäynti takana. Tällä kertaa Sisu oli kerennyt nukkua himppusen pidemmät unet ennen neuvolaan saapumista, joten ei harmittanut aivan yhtä paljon kuin viimeksi. Vähän jopa maltettiin hymyillä. Pikkaisen kuitenkin otti sielun päälle se kaikki mittailu ja pyörittely, joten itkukin pääsi. Rota-rokote (ilmeisen hyvänmakuinen) itkun katkaisi, mutta sitten tuli piikin vuoro. Äiti erehtyi jo luulemaan, että turhaan jännitti, mutta sitten alkoi kulmakarvoihin kohota tuttu punoitus, suu mutristui ja kohta oli pikku-ukon koko pää kirkkaan punainen ja ilmoille pääsi tuhannen karjunta. Yhteistyökyky lopahti Sisulla siihen. Harmitus saatiin kuitenkin tisun avulla melko pian kuriin ja kaukaloon päästessä jo väsyttikin kovasti ja Sisu jatkoi päiväuniaan.

Äiti ehti myös purkaa sydäntään ja tentata terveydenhoitajaa pneumokokkirokotteen hyödyistä esim. sikainfluenssan jälkitautien torjunnassa (kuulemma nykytiedon mukaan possuyskä tulisi pienimmille vain hyvin lievänä, joskin th:n mukaan tilanne elää päivittäin) ja jäämmekin pohtimaan miehen kanssa, otammeko Sisulle pneumokokkirokotteen. Se on rokotusohjelmaan tulossakin, mutta siihen junaan me emme pääse.

Samalla keskusteltiin Sisun ruokahalusta, kun meillä lapsentahtinen ruokailu tarkoittaisi jatkuvaa tissittelyä. Nyt kun tuo rintaraivoaminenkin on tullut kuviin ja Nannin määrä on viikon verran ollut vain 150ml päivässä yhdistettynä vielä vatsavaivoihin, suositteli neuvolatäti kokeilemaan kiinteitä. Aloitellaan ihan varovasti perusmössöillä - perunaa, porkkanaa, bataattia ja hedelmistä luumu/ruusunmarja - ja vaan silloin, kun maito ei masua täytä tahdilla maku/viikko. Katsotaan, sietääkö Sisun vatsa näitä, jos ei, niin sitten palataan nykylinjalle ja yritetään ylläpitää imetystä.

Nyt pikkuinen ukkeli oli kasvanut kovasti - syntymämitat 3250g ja 48,5cm ovat muisto vain, kun vaaka heilahti lukemiin 5900g ja mitta näytti 60,8cm. Eli yli kilo kuussa ja hiukan vajaa sentti viikossa. Ilmankos nälättää jatkuvasti. Silti keskikäyrästä jäädään vähän, mutta niinpä tuo oli jo syntymätilanteessa. Kasvu on kuitenkin ollut tasaista ja painon suhteenkin tilanne on tuolta -10-käyrältä normalisoitunut. Nyt vaan odotellaan, tuleeko rokotuksista jälkimaininkeja - onneksi on perjantai, saa mieskin osansa, jos jotain on tulossa...

Mistä murua rinnan alle?

Jos mitään olen Sisun kolmikuisen elämän aikana oppinut, niin sen, että äitiys tuntuu olevan tasapainottelua erilaisten epävarmuustekijöiden kanssa. Ja näin esikoisen ollessa kyseessä, on äidillä yllinkyllin aikaa pohdiskella ja märehtiä kaikkea mahdollista. (Osin tämän vuoksi olen pyrkinyt ainakin ajattelemaan väikkäriänikin säännöllisesti - toisaalta tähän vaikuttaa myös se, että aidosti pidän työstäni ja jollain tasolla kaipaan sitä kovasti.)

Viime viikkoina - tarkalleen ottaen siitä asti, kun rintapaise ajoi meidät täysimetyksestä osittaisimetykseen - olen pohdiskellut ensin pulloruokinnan vaikutusta imetykseen, sitten vastikkeen päivittäistä määrää, antotiheyttä ja kerta-annosta ja nyt viimeksi kiinteiden aloitusta. Täysimetykseen en enää jaksa/halua pyrkiä, on meillä sen verran noita ongelmia ollut - tosin imetystä en haluaisi lopettaakaan, joten jätin jälkitarkastuksessa lääkärin imetyksen lopettamiseen määräämän Parlodelin hakematta. No, se olikin tarkoitettu vain tilanteisiin, että vielä ongelmia tulee.

Mutta noista kiinteistä. Lueskelin imetystuen sivuilta, että kiinteät olisi mahdollista aloittaa jo kolmikuisena, mikäli lapsi ei saa rinnalta tarpeeksi maitoa. Kun kahtena iltapäivänä olin menossa, kävi ilmi, että Sisu tuona aikana vaati 300-350 ml pullosta. Illalla pärjättiinkin taas pelkän rinnan kanssa. Nyt pohdin, josko olisi mahdollista kiinteillä kattaa tuo vastikemäärä ja siten päätyä imetys-pullo -tilanteesta imetys-kiinteät -tilanteeseen. Osasyy tähän pohdintaan on se, että pelkään pullon helppouden johtavan siihen, että Sisu laiskistuu ja haluaa vallan pullopojaksi (pieniä viitteitä on ollut havaittavissa, mutta vielä on rintaraivareista selvitty sinnikkyydellä yli). Olisi sääli, jos imetyksemme lopahtaisi tähän, kun kuitenkin näin pitkälle on jo päästy.

Neuvolassa ajattelin tästäkin keskustella, kun sinne ensi viikolla mennään, mutta niin kuin niin monissa asioissa, tuskin tässäkään on yhtä oikeaa tapaa toimia. Riippuu siis neuvolatädistä ja hänen näkemyksistään. Oma epävarmuuteni liittyy lähinnä siihen, etten haluaisi omilla toimillani aiheuttaa Sisulle esim. vatsavaivoja.

Viime yö meillä meni muuten parhaiten ikinä. Siis ihan koskaan. Sisu nukahti tapansa mukaan rinnalle puoli yhdentoista kieppeillä ja hamuilullaan herätti minut vasta hippusta ennen puoli kuutta aamulla. Sitten olikin jo iso nälkä ja aamutankkaus vei melko pitkään. Mutta tämän jälkeen uni maistui yhdeksään saakka. Kerrankin saivat vanhemmat (tai no, äitikin) kunnon yöunet. Ja kun Sisu muutenkin on päivisin aurinkoinen pikkuolento, ei tässä vanhempana paljon muuta osaa toivoakaan. Ehkä kaikenlaisen murehtimisen ohella minun pitäisikin opetella nauttimaan siitä, mitä meillä jo on...